vouhotettu muutos

Taas on se aika vuodesta, jälleen, kun lähestulkoon jokaikininen voivottelee tai fiilistelee säätä. Ainakin on paljon juteltavaa, vaikka bussissa vierustoverin kanssa jollei muuta järkevää keksi. Sorruin itse myös keskustelemaan tästä aiheesta tupakkatauolla. Kahdesti, kahden eri henkilön kanssa. Tosin viime yön unilla ja aivot narikkaan duunin lomassa ei välttämättä voi odottaa muutakaan.

 Harmikseni laiskuuteni on estänyt minua lähtemästä lähistölle tallustamaan kamera kaulassa tarkoituksena kuvata hiukan värikästä syksyä. Syksy on toisaalta lempi vuodeaikani, toisaalta taas en voi sietää sen tuomaa skeidaa fiilistä. Värikäs luontohan se siinä on ollut parasta. Vireys voitti laiskuuden viime viikon maanantaina ja suuntasin Turun Linnan liepeille muutaman turistin ja lenkkeilijän saartamana.

  Oli rauhoittavaa ja mielekästä pyöriä linnaa ympäri tutkaillen luontoa ja nautiskellen omasta hyvästä olotilasta. Taidan viettää ihan liian vähän kaksinkeskeistä aikaa kamerani kanssa. Ostin Canonin perusjärkkärin vuosi sitten, tarkoitukseni on ollut opetella kuvaamaan kunnolla. Nähtävästi sekin on jäänyt, mutta ohan niitä kuvia siltikin kiva napsia itselle muistoksi.

 Kävin pyörähtämässä ystäväni Ankan kanssa Turun Linnan porttien sisäpuolella vuosi sitten kesällä. Ihmettelen edelleen miksen ollut käynyt siellä sitten lapsuuteni. Siisti mesta. Saa karistettua nykyajan pois mielestä hetkeksi. Linnan ympäristö on muutenkin jotenkin maaginen ja hyvän mielen tuova paikka.

Sitten niihin muutoksiin. Viikko sitten aurinko helotti nätisti ja sai keltaiset puut näyttämään entistä lämpimimmiltä. Takapihan ruusutkin esittäytyivät nätisti ohikulkijoille. 

 Palailin kuvausreissultani himaan myöhään iltapäivästä ja nappasin vielä parit fotoset keittiön ikkunasta. Fiilistelin mielessäni kaunista ja aurinkoista syyssäätä.

 En kai ollut katsonut hetkeen mitään mikä kertoisi tulevasta säästä. Talvi yllätti meikän totaalisesti. Mitä helvettiä lokakuun puoliväli tai loppu ja LUNTA ???? Koin samalla innostuksen ja vitutuksen hetkiä. Sain ihan tarpeekseni lumesta viime talvena. Ja miten se talvi yllättää joka vuosi. Eikö kaikista mediamuodoissa toitoteta milloin se talvi saapuu ? Miksi kaikki aina muka niin yllättyy ? Tai sitten kaikki on yhtä hölmöjä kuin minä ja on missannut jokaikisen vouhotuksen.

Tarkemmin aatellen, ehkä se lumi olikin kiva. Se toi valoa. Se toi hyvää mieltä. Se toi jouluisen fiiliksen. Tämän hetkinen säätila on se milloin taas muistan miksi syksy ei olekaan niin kiva. Joo on kiva poltella kynttilöitä ja pakkautua lämpimiin villapaitoihin ja hengailla torkkupeiton alla piilossa pimeää syksyä. Nyt se lumi ja pikkupakkanen vei viimosetkin lehdet puista ja Turku näyttää hyvin harmaalta.

Typerää miten yksi säätila vaikuttaa omaan mieleen niin vahvasti. Pitänee taistella tätä harmautta vastaan ja alkaa pukeutumaan överivärikkäästi. Tosin aamulla mulla tuli olo kuin olisin varastanut 5- vuotiaalta siskolta sateenvarjon. Sateenvarjoni on kirkkaan keltainen jossa on piirrettyjä dinosauruksia. Koska mahdan aikuistua tai näyttää edes aikuiselta ? Ei mulla ainakaan vielä ole kiire.

Lapsenmielistä ja värikylläistä viikkoa ! Väriterapiaa. Kattokaa miten omakin mieli pysyy pirteenä, kun pukeudutte päästä varpaisiin väreihin. Sillä ilahduttaa myös myrtsillään olevia kanssamatkustajia !

pienikasvoinen

Tuttua kun vauvojen lätsät mahtuu päähän, aurinkolasit hyökkäävät metrin ulospäin kasvojen molemmilta sivuilta, useimmat kypärät pyörii päässä ja mitä näitä nyt on. Pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyyn, että omistan pienen pääkopan ja melko pikkuruiset kasvotkin taitavat kuuluvat pakettiin.Vaikka pikkuruiset kasvot ovatkin, muovautuvat poskeni pullataikinan tavoin moneen muotoon. Joillekkin niistä on iloa. Mukavaa.

Olen pörrännyt lyhyillä hiuksilla lähes koko nuoruuteni. Välillä oon innostunut kasvattaan hiuksia mittaan jolloin nuorrunnun kymmenellä vuodella. Pakkohiustenkasvusta sain superidean ja laitatin itelleni oranssit pidennykset. Piti kai olla huomiota herättävä ja erilainen ? No kuvia katsellessani monta vuotta jälkeen päin tulin siihen tulokseen ettei enää koskaan. Hiukset on aina kiinnostanut ja oon pitäny niistä hyvää huolta. Hyvää huolta kunnes alkoi hiusalan opinnot ja motivaation häipyminen. Pikkuhiljaa katosi myös mielenkiinto omiin hiuksiin, ei ollut enää niin väliä minkänäköisten hiusten kanssa sitä lähti ulos. Sama se oliko töyhtöjä takaraivossa, näyttikö kuontalo kuin lehmä olisi lipaissut tai löytyikö tyvikasvua.

Hiusmallina olemisena on hyvät puolensa, varsinkin jos itse suhtautuu kaikki kelpaa- meininkiin. Olen melko tarkka siitä mistä kohtaa ja miten ja miten paljon hiuksiani leikataan sekä päässäni on näkynyt milloin minkäkinlaista väriä tai leikkausmallia, että alan oleen kyllästynyt käymään kampaajalla ja miettiä mitä tahdon. Hiusmallina senkun tönötät tuolissa ja mietit ei helevetti eikai se leikkaa koneella mun sivuja ja takaosaa. En oo kertaakaan lähtenyt näistä tilaisuuksista vittuuntuneena jonkun ihmeellisten hiusten vuoksi. Ei ne tyypit turhaan oo kouluttajia, osaavat hommansa. Tosin sen homman ei  tarvis kaikilla nousta niin hattuun..

Koulun käytävällä luokkatoverit eivät olleet tunnistaneet meikää. Mikä ylläri kun vertaa surffireuhkaa ja skarppii kleopatrahiusta.

Kertaakaan vittuuntuneena.. Niin se brittiäijähän lupasi ettei pituutta lähde..

 Nyt päässäni on puuskuttanut samanmoinen malli jo viimeisen puolen, PUOLEN VUODEN ajan. Morjes. No milläs tätä muuttaan, kun sakset käyvät päässä noin 4-6 viikon välein. Ei se paljoa ehdi siinä ajassa kasvaa. Tai ehtii, mutta ei sillä mallia muuteta. Mallina mukava wannabe-sivut ja takaosa lyhyet-pääliosa pitkä.

Wellan tekosia

KC:n käsistä

Typerintä lyhythiuksisuudessa on suora yhteyden vetäminen lesbouteen. Lesbouteen ? Onko kaikki pitkähiuksiset miehet järjestyksessä homoja ? Niin tai hippejä ? Typerää on myös miten rakastan lyhyitä hiuksiani, mutta välillä tulee niin olo miten näytän kundilta. Tai hitto luuleeko jengi mua nyt lesboksi. Voi luoja, mitä väliä sillä edes on. Sain vaan joskus nuoruudessani (pahinpaan itsensä etsiskely aikaan ja kaiken kritiikin otti itteensä) kuulla kaverin kundilta miten naisella nyt vaan kuuluu olla pitkät hiukset, muuten ei oo kaunis. Oho vanha lausahdus taitaa joskus kummitella päässäni.

Vaikka olisi kuinka itsevarma tahansa, aina tarvii ajatuksilleen kannustusta. En voi väittää etteikö tulisi hyvä mieli kun ihmiset sanovat minulle sopivan lyhyet hiukset. Ja juuri viime hiusmallikeikalla kampaajani Markku tokaisi sulla on naiseksi sellaiset kasvot, että lyhyet hiukset vaan sopii todella hyvin. Totesimme pitkän reuhkan vain vievän kasvojani alaspäin ja sitähän minä en halua.

APUA MITÄ HIUKSET KERTOOKAAN MEISTÄ ? Mitä väliä. Kukin kantaa semmosia hiuksiaan kun huvittaa, kertokoon se sitten ihmisestä tai ei. Hiusmuoti uusiutuu puolivuosittain ja tällä hetkellä onkin outoa katsella vuoden 2008 kuviani. No silloin ne oli hienot ! Ei kuitenkaan kiitos enää pinkki-musta-blondiLOOKia ! Nipsnaps ja leikkaamaan hiuksia, muutos tekee hyvää ja on virkistävää. Suosittelen !

aikaa

Keltä kaikilta löytyy aikaa ? Sitä niin sanottua ylimäärästä aikaa. Meikältä ! Ehkä liiaksikin. On se kumma miten aina on purnaamisen aihetta. Meikällä olisi aikaa kusettaa naapurin ulisevaa koiraa ja pari muutakin siihen kylkeen, olisi aikaa käydä salilla vaikka viidesti viikossa, olisi aikaa tehdä niitä kivoja sapuskoja johon normaalisti ei olisi aikaa, olisi aikaa järjestellä kirpparikamat, olisi aikaa valokuvata Suomen parasta vuoden aikaa. No ensi vuonna sitten niitä kuvia. Enkä muutenkaan harrasta mitään noista edelläolevista.

Yritän silti nauttia tästä supervapaa-ajasta täysin siemauksin. Heräilen silloin kuin huvittaa ja nautin päivittäin sunnuntaiaamuisen pituisen aamiaisen seuranaan sarjakuvalehti ja tietokone. Aikaa voi vierähtää parisenkin tuntia. Ajatuksiin vierähtää "mitä sitä puuhaisi tänään?". Sovittuna voi olla haastattelua, ystävien tapaamista tai kämpän siivoamista, yleistä chillaamista tai mitä jengi nyt vapaa-ajallaan touhuaakaan. Ihanaa kun kiirettä ei ole minnekkään. Jopa fillarointi rutkulla pyörällä tuntuu luksukselta. Poljen niin paljon kuin sillä uskaltaa polkea, mutta silti ei mitään kiirettä.

Kun löytyy aikaa, olisi hyvä löytyä rahaa touhuta kaikenlaista. Niin olisi hyvä. Kumma kun ei saa suutaan auki kertomalla edes hyvälle ystävälle "ei mulla oikeen ois varaa tohon bisseen". No bisse tai kahvi. Tai eikö sitä itse tajua ettei ole varaa. Kaikki on suhteellista, mikä kenenkin mielestä on ei ole varaa. Toisille se on se kun tilillä on 0 euroa tai tilin saldo alkaa lähenee 200 euroa tai -200 euroa. Tai sulla on se 20 euroa, jolla pitäis pärjätä se pari viikkoa. Kaikkeen tottuu. Kaikkea uutta alkaa arvostaa. Ja joidenkin tapojen arvostus vähentynyt tai lopahtanut kokonaan. Vähemmän on enemmän.

Mitenkä tämä hyökkäsi ajasta rahaan ? Tuntuu että monen ihmisen huolen aiheet tai ilon aiheet liittyvät useimmiten aikaan tai rahaan. Rahalla saa, mutta lähes ilman rahaakin voi nauttia elämästä. Turhia parisuhderiitoja tai yöttömiä öitä miettien miten ehtii hoitaa kaikki asiansa tai millä ihmeellä taas tuonkin laskun ja menon maksaa. Ei ne huolet siitä miksikään muutu, vaikka kuinka niitä kelais päässään. Korkeintaan suurentuu omassa pääkopassaan.

Vaikka olen alkanut arvostaa ylimääräistä aikaa, en voi väittää ettenkö kaipaisi sitä kaikille tuttua arkea. Viime viikolla sain pienen kosketuksen siihen ollessani duunissa varastolla. Olihan se nyt suoraan sanottuna perseestä herätä aamu viideltä ja polkea (halusin säästää bussirahan) pimeessä vajaat yhdeksän kilsaa duuniin. Mutta ai että se kiitti iltapäivällä. Se fiilis kun olet saanut jotain aikaa ja liikuntaakin siinä samalla. Liukuhihnaduunia, niin ? Taas oppi arvostaan jotakin uutta. Se ei ollut vain pakkausta.

Ja hyvät ihmiset, nipsikää sitä aikaa jostain itsellenne ! Aina löytyy jotain josta voi löysätä, aina. Suoraan sanoen vihaan ihmisiä joiden pitää olla sellaisia suorittajia ja koko ajan pitää olla liikkeessä ja tehdä jotain. Jos et ole, olet paska ihminen. Vihaan siis myös itseäni. Yritän päästää tästä irti ja nauttia ajasta vain kölliä sängyllä. Chillisti ottaminen on taitolaji ja tätäkin lajia minulle on opettanut kundi joka omistaa täydelliset hampaat.

Ainainen paasaus, nauttikaa ihmiset elämästä ! Ottakaa chillisti. Ihanaa lokakuuta :]