Harmikseni laiskuuteni on estänyt minua lähtemästä lähistölle tallustamaan kamera kaulassa tarkoituksena kuvata hiukan värikästä syksyä. Syksy on toisaalta lempi vuodeaikani, toisaalta taas en voi sietää sen tuomaa skeidaa fiilistä. Värikäs luontohan se siinä on ollut parasta. Vireys voitti laiskuuden viime viikon maanantaina ja suuntasin Turun Linnan liepeille muutaman turistin ja lenkkeilijän saartamana.
Oli rauhoittavaa ja mielekästä pyöriä linnaa ympäri tutkaillen luontoa ja nautiskellen omasta hyvästä olotilasta. Taidan viettää ihan liian vähän kaksinkeskeistä aikaa kamerani kanssa. Ostin Canonin perusjärkkärin vuosi sitten, tarkoitukseni on ollut opetella kuvaamaan kunnolla. Nähtävästi sekin on jäänyt, mutta ohan niitä kuvia siltikin kiva napsia itselle muistoksi.
Kävin pyörähtämässä ystäväni Ankan kanssa Turun Linnan porttien sisäpuolella vuosi sitten kesällä. Ihmettelen edelleen miksen ollut käynyt siellä sitten lapsuuteni. Siisti mesta. Saa karistettua nykyajan pois mielestä hetkeksi. Linnan ympäristö on muutenkin jotenkin maaginen ja hyvän mielen tuova paikka.
Sitten niihin muutoksiin. Viikko sitten aurinko helotti nätisti ja sai keltaiset puut näyttämään entistä lämpimimmiltä. Takapihan ruusutkin esittäytyivät nätisti ohikulkijoille.
Palailin kuvausreissultani himaan myöhään iltapäivästä ja nappasin vielä parit fotoset keittiön ikkunasta. Fiilistelin mielessäni kaunista ja aurinkoista syyssäätä.
En kai ollut katsonut hetkeen mitään mikä kertoisi tulevasta säästä. Talvi yllätti meikän totaalisesti. Mitä helvettiä lokakuun puoliväli tai loppu ja LUNTA ???? Koin samalla innostuksen ja vitutuksen hetkiä. Sain ihan tarpeekseni lumesta viime talvena. Ja miten se talvi yllättää joka vuosi. Eikö kaikista mediamuodoissa toitoteta milloin se talvi saapuu ? Miksi kaikki aina muka niin yllättyy ? Tai sitten kaikki on yhtä hölmöjä kuin minä ja on missannut jokaikisen vouhotuksen.
Tarkemmin aatellen, ehkä se lumi olikin kiva. Se toi valoa. Se toi hyvää mieltä. Se toi jouluisen fiiliksen. Tämän hetkinen säätila on se milloin taas muistan miksi syksy ei olekaan niin kiva. Joo on kiva poltella kynttilöitä ja pakkautua lämpimiin villapaitoihin ja hengailla torkkupeiton alla piilossa pimeää syksyä. Nyt se lumi ja pikkupakkanen vei viimosetkin lehdet puista ja Turku näyttää hyvin harmaalta.
Typerää miten yksi säätila vaikuttaa omaan mieleen niin vahvasti. Pitänee taistella tätä harmautta vastaan ja alkaa pukeutumaan överivärikkäästi. Tosin aamulla mulla tuli olo kuin olisin varastanut 5- vuotiaalta siskolta sateenvarjon. Sateenvarjoni on kirkkaan keltainen jossa on piirrettyjä dinosauruksia. Koska mahdan aikuistua tai näyttää edes aikuiselta ? Ei mulla ainakaan vielä ole kiire.
Lapsenmielistä ja värikylläistä viikkoa ! Väriterapiaa. Kattokaa miten omakin mieli pysyy pirteenä, kun pukeudutte päästä varpaisiin väreihin. Sillä ilahduttaa myös myrtsillään olevia kanssamatkustajia !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti