aikaa

Keltä kaikilta löytyy aikaa ? Sitä niin sanottua ylimäärästä aikaa. Meikältä ! Ehkä liiaksikin. On se kumma miten aina on purnaamisen aihetta. Meikällä olisi aikaa kusettaa naapurin ulisevaa koiraa ja pari muutakin siihen kylkeen, olisi aikaa käydä salilla vaikka viidesti viikossa, olisi aikaa tehdä niitä kivoja sapuskoja johon normaalisti ei olisi aikaa, olisi aikaa järjestellä kirpparikamat, olisi aikaa valokuvata Suomen parasta vuoden aikaa. No ensi vuonna sitten niitä kuvia. Enkä muutenkaan harrasta mitään noista edelläolevista.

Yritän silti nauttia tästä supervapaa-ajasta täysin siemauksin. Heräilen silloin kuin huvittaa ja nautin päivittäin sunnuntaiaamuisen pituisen aamiaisen seuranaan sarjakuvalehti ja tietokone. Aikaa voi vierähtää parisenkin tuntia. Ajatuksiin vierähtää "mitä sitä puuhaisi tänään?". Sovittuna voi olla haastattelua, ystävien tapaamista tai kämpän siivoamista, yleistä chillaamista tai mitä jengi nyt vapaa-ajallaan touhuaakaan. Ihanaa kun kiirettä ei ole minnekkään. Jopa fillarointi rutkulla pyörällä tuntuu luksukselta. Poljen niin paljon kuin sillä uskaltaa polkea, mutta silti ei mitään kiirettä.

Kun löytyy aikaa, olisi hyvä löytyä rahaa touhuta kaikenlaista. Niin olisi hyvä. Kumma kun ei saa suutaan auki kertomalla edes hyvälle ystävälle "ei mulla oikeen ois varaa tohon bisseen". No bisse tai kahvi. Tai eikö sitä itse tajua ettei ole varaa. Kaikki on suhteellista, mikä kenenkin mielestä on ei ole varaa. Toisille se on se kun tilillä on 0 euroa tai tilin saldo alkaa lähenee 200 euroa tai -200 euroa. Tai sulla on se 20 euroa, jolla pitäis pärjätä se pari viikkoa. Kaikkeen tottuu. Kaikkea uutta alkaa arvostaa. Ja joidenkin tapojen arvostus vähentynyt tai lopahtanut kokonaan. Vähemmän on enemmän.

Mitenkä tämä hyökkäsi ajasta rahaan ? Tuntuu että monen ihmisen huolen aiheet tai ilon aiheet liittyvät useimmiten aikaan tai rahaan. Rahalla saa, mutta lähes ilman rahaakin voi nauttia elämästä. Turhia parisuhderiitoja tai yöttömiä öitä miettien miten ehtii hoitaa kaikki asiansa tai millä ihmeellä taas tuonkin laskun ja menon maksaa. Ei ne huolet siitä miksikään muutu, vaikka kuinka niitä kelais päässään. Korkeintaan suurentuu omassa pääkopassaan.

Vaikka olen alkanut arvostaa ylimääräistä aikaa, en voi väittää ettenkö kaipaisi sitä kaikille tuttua arkea. Viime viikolla sain pienen kosketuksen siihen ollessani duunissa varastolla. Olihan se nyt suoraan sanottuna perseestä herätä aamu viideltä ja polkea (halusin säästää bussirahan) pimeessä vajaat yhdeksän kilsaa duuniin. Mutta ai että se kiitti iltapäivällä. Se fiilis kun olet saanut jotain aikaa ja liikuntaakin siinä samalla. Liukuhihnaduunia, niin ? Taas oppi arvostaan jotakin uutta. Se ei ollut vain pakkausta.

Ja hyvät ihmiset, nipsikää sitä aikaa jostain itsellenne ! Aina löytyy jotain josta voi löysätä, aina. Suoraan sanoen vihaan ihmisiä joiden pitää olla sellaisia suorittajia ja koko ajan pitää olla liikkeessä ja tehdä jotain. Jos et ole, olet paska ihminen. Vihaan siis myös itseäni. Yritän päästää tästä irti ja nauttia ajasta vain kölliä sängyllä. Chillisti ottaminen on taitolaji ja tätäkin lajia minulle on opettanut kundi joka omistaa täydelliset hampaat.

Ainainen paasaus, nauttikaa ihmiset elämästä ! Ottakaa chillisti. Ihanaa lokakuuta :]