Duunimatka

Miten loistokasta olikin herätä aamuviideltä kellon pirinään, nähdä toinen vieressä, juoda mukillinen kahvia ajatuksissaan vain uninen mato, sanoa tutut sanat "nähdään perjantaina", lainata ylisuurta Fallenin paitaa joka osottautui aivan turhaksi sillä bussiasemalle oli matkaa kolme kilometriä ja myöhässähän kannattaa lähteä, jotta saa kipittää pikavauhtia reppu selässä aamukuudelta hiljaisessa Turussa. Oli lämmin ja mieli on lämmin.

Viikonloppu plus yksi extravapaa on takanapäin. Muilla alkaa lomat, mutta miulla pitkästä aikaa duunia kokopäiväisesti. Palkallista lomaa ei ole näkynyt moneen vuoteen opiskelujen takia, mutta kyllä sitä ihmeellisesti ehtii tehdä yhtenä viikonloppunakin kaikenlaista. Tänä viikonloppuna tuli reissattua Hki-Tku-Hki-Tku-Hki aika hyvin ja älyttömiin aikoihin, mutta samalla tuli löydettyä chilli uimaranta kuolleen Tku-Hki tien kupeesta. Aika tuntui myös pysähtyvän eilen kyläillessä jossain Uusikaupunki-Pyhämaa akselilla erään mamman ja pappan mökillä. Mieli lepää puiden keskellä, lintujen visertäessä ja laineiden liptatessa. Kotiin tai siis vain Helsinkiin on mukava palata tietäen, että takaisin pääsee milloin vain. Tai oikeastaan vain viikonloppuisin.

Laitetaan elämänarvot kohdilleen ja nautitaan vapaista sekä elämästä sopivan turvallisin mielin. Stressitöntä viikon jatkoa !

Sen jälkeinen yöpäivä

Kotirintamalla. Kevyt aloitus arkeen, vapaapäivä !  Hyvin nukutun yön jälkeen oli hienoa löytää edelleen purkamattomat kamat eteisen lattialta.

 Aikaeron ei kai luulisi vallitsevan elämää, mutta niin tällä mimmillä nyt taitaa tehdä. Koneessa tuli nukuttua jotain älytöntä pintaliitäjän unta ja Suomeen päästyä väsytti niin, että ois voinu käydä kellalleen heti himaan päästyäni kolmen jälkeen päivällä. Päätin kuitenkin lähteä semi tiedottomassa tilassa moikkaamaan sulosta Johannaa ja uinumaan pääsin vasta kahentoista jälkeen yöllä. Kevyet 24 tuntia tuli oltua hereillä. Ei ehkä jonkun mielestä mikään päätähuimaava saavutus, mutta meikälle se vaikutti. Kello soimaan 11 tunnin päähän, oioiOI saa nukkua ! Suomen suvi ja valo ja linnut ja autot, poks, silmät auki kello 6am. Eikä unta, ihanassa olotilassa myös siis tänään.

 Aamu alotettiin kevyesti netissä surffailen palautuneen kaffekupposen voimilla. Olin hetken erossa kupposesta ja kyllä päivät alkaa taas paremmin kun saapi ryystää aamukaffet ilosesta Disneylandin muistokupista. Tai muki. Kulho. Mikä tuo nyt onkaan. Aurinko sarasti niin ettei mitään meinannut saada aikaseksi. Vapaapäivä, ihana tekosyy vaan chillailla. Ainakin aamun ekat kolme tuntia.

Oli ihan superia saapua Suomeen ja huomata kesän vihdoin saapuvan. Lehdet notkotti puissa ja aurinko lämmitti kellertävää tukkaa. Hetki jutustelua ja hyvää oloa kaivarissa josta nälkäisenä Johannan luo grillaileen kesän ekat herkut. Meikä olis jopa voinu syyä parikin makkaraa maissin ja pihvien kylkeen !

Stressinpoikaset joutunee syrjään, kun pitää fiilistellä The Prodigyn keikkaa, Bassline festareita, Beach partyjä ja mahollisesti Turku soundcheckiäkin. Kesä, nautinnon aikaa !

Lähikuvassa itse Nilpi in the Shanghai

Juutuin hotellin läheisyyteen, itse asiassa itse hotellille, tähän huoneeseen. Päätin pakata matkalaukkuni valmiiksi ennen iltaa, jotta voisin nauttia vikasta illasta täysin siemauksin. Romuja oli kerääntynyt pitkin hotellihuonetta, oikeastaan kahta huonetta. Romut on nyt kuitenkin kerätty ja pakko lähteä yksinään kiinalaisten ympäröimään metroon.

Tämä reissu, loma, matkakohde on ollut jotenkin todella erilainen. Aasiaa tuli nähtyä alkuvuodesta ekaa kertaa, mutta jotenkin tää Kiina, Shanghai on oma lukunsa. Toisaalta tää reissu eroaa siitä viimekerran Aasian matkasta, kun nyt tuli vähän elettyä toisen mukana sitä arkeakin. Kaikella on omat hyvät ja huonot puolensa. Shanghaita tulen muistelemaan omalla tavallaan todella hyvällä.

 Vajaan kahden viikon lomalla on tullut nautittua hotellin yläkerran antimisita, huumorintajuisesta seurasta, maisteltua erilaisia oluita (kakkosolut Suomeen !), uskallettua maistaa omaan silmään erikoisen näköisiä annoksia. Kuvan annos tosin ei ole mikään spessunnäköinen, mutta lähes ainot safkakuva kamerassani.

 On löydetty puisto, jopa toinenkin, jossa ollaan chillailtu ja nautittu juomaa, kylmää. On luultu, että tupakkaa saa polttaa missä vaan, mutta saatu kuitenkin häätö. On hymiyilty ja nyrpistetty nenää erilaisissa tilanteissa.

Fiilisteltiin kiinalaiskorttelia (jonne matka vie tänäänkin, pakko ziigaa se puutarha), jossa teehuoneessa maisteltiin jotain muuta kuin teetä. Ollaan pääpunasina etsitty vessaa ja sopivaa ruokamestaa. Sopiva ruokamesta oli pizza hut, koska yksinkertaisesti ei löytynyt muuta järkevää siihen hätään. Pizza hut oli oikein passeli, jos liian tulista ruokaani ei lasketa mukaan. On saatu puistojuopottelevan kiinalaisen sylkeä kangaskassille ja tavattu suomalaisia "keittopäivä"-lausahduksen aikana.

Reissuun mahtuu niin hauskoja kuin ei niin hauskoja juttuja. Eihän se lomalla eläminenkään voi kokoaikaa olla vaan vaaleanpunaisen pilvilinnan päällä tanssimista. Aina oppii jotakin. Innolla ja kauhulla arkeen. Nautitaanhan elämästä täysin siemauksin ja vahvistutaan vastoinkäymisistä. Naurua ja itkua ! Itkua ja naurua.

Tornimaisemat

Kiinassa puuskutellaan edelleen, vikaa päivää ja ulkona luojan kiitos möllöttää aurinko ja uv-palaminen onkin tänään sallittua. Ilma on hiukan toista kuin eilen. Eilen oli jotenkin hyvin tavallisen-mälsä-sunnuntaisää. Vettä sateli ja lämpömittari hipoi Suomen keväisiä asteita. Huh sentään muutaman päivän on saanut nauttia polttavan kuumasta auringosta. Kunhan täältä aamiaiselta pääsen lähteen, odottaa minnuu ensin lököilöy hotellin ainoolla parvekkeella ja päivä jatkuu itseni kanssa kaupungilla pörräämisellä.

Oltiin loppuviikosta ziigaileen uudestaan noita Shanghain torneja ihan tuolta melkein yläilmoista asti, kun paikalle kerta sattui aika selkee keli. Seuraavaksi torneista pientä kuvanpoikasta.

Alotettiin tarkastelu ensin turvallisesti maankamaralta. Uskomattoman korkeita ja hassun mallisia rakennuksia tää maa tykkää rakennella. Pallotalossa ois ollu vanha kunnon pelihalli, mutta päätettiin käydä ziigaa toi salkku/pullonavaajatalo, joka on maailman korkein (?).

Ja matkalla korkeuteen. Näköalakerros oli jotaan vajaan 500 metrin korkeudessa.

Valittiin tornitalojen fiilistelyajankohdaksi ihan tarkotuksella ilta. Illalla kaupunki on kauneimillaan kaikkien valoidensa kanssa. Ja täällä näyttää päivisin olevan aina sumuista, vaikka olisikin kuinka aurinkoinen päivä tahansa. Saastetta saastetta. Maukasta kun se syöksyy skidisti ruokaankin.

Kokonaisuudessaan tornitalot ylhäältä katsottuna olivat aika mälsät. Juu olihan se mukavata nähdä kaupungin valot ja olipa hurjan jännää olla niin korkeella. Mutta aika äkkiä siihen tuijotteluun ja valokuvaamiseen kyllästyy, joka kulma tuntuu näyttävän aivan samalta. Positiivista oli olla arkena ja myöhään illalla liikkellä, sai olla melko rauhassa. Toista se olis ollu viikonloppuna kun taloihin ois päässyt puoleen hintaan. Käytiin silloin ziigaa elämän hirveimmässä dassassa tornitalojen aluetta, huh sitä kiinalaisten määrää. Se reissu sisälsi vain mäkin ja takas hotelliin nukkuun.

Ja eikon nauttiin loman viimeisistä rippeistä. Adios täältä tullaan chillailu !

Mestoilla

Morjesta pöytään ! Kauhia kun joutuu toistamiseen pyytää sorit muutaman kuukauden sisällä omasta hiljaisuudestaan. Tällä erää en oo matkustelujen takia jättänyt blogiani huomiotta, vaan meitsi on elänyt ilman INTERNETTIÄ ! Noo onneksi löytyy tuo älypuhelin taskunpohjalta niin voi hoitaa huipputärkeitä asioita kuten facebook ja meili. Niin älykäs tää meikän versio ei ole, että oisin voinut postailla puhelimesta käsin. Tai sitten en tällä kertaa ymmärtänyt mistä painaa, jotta tää homma skulais. Anyway täällä taas !

Voi kyllä, huhtikuu oli jotain todella puuduttavaa. Kaikennäköstä on sattunut ja tapahtunut, että luulis kuukauden kuluneen huippunopiaa. Mutt eieiei. Sen verran tein päätöksiä sinä kuukautena, että päätin kuluttaa viimeiset roponi ja lennellä Kiinaan heti näyttöjen jälkeen. Eli ens viikolla ! Oioi kuinka helmee !

Kuviakaan ei oo tullut otettua, koska kameran muistikortti oli hetkisen hukassa. Pikkupaniikki saattoi hetkeksi iskeä, kun tajusin kortin kadonneen. Ihan jotain pientä ei kaikkien silmille- matskua saattoi löytyä kortin uumenista.

 Siinä mee paistatellaan Tampereella kevään aurinkoisia säteitä. Ympärillä vielä lunta, kaulassa villaa ja lainassa ihana takki sekä seurana supertytöt. Fiilisteltiin myös darraamme Sohossa syömällä herkkupurilaiset, jälkikäteen fiilis ei enää ollutkaan niin katossa kuin ennen syöminkejä. Pääsinpä sentään siskonpetiin ees jälkimmäisenä yönä. Haikeus ja itku oli tulla, kun Tampellasta lähti talsimaan pois. Näitäkin mimmejä tapailee niin harvoin. On se kumma kun kerran vuodessa tapaa, vaikka samassa maassa asustellaan.

 Pikkuisen ihanuuden, Iinan, kanssa päätettiin kokkailla minirahoillamme. Eikä see
 paljoo rahaa vaadi, että ruuasta tulee herkullista. Tässäkin tapauksessa hiukan pastaa (eli spagettia) bolognesekastikkeella (eli jauhelihaa jossa tölkki xtra tomaattihässäkkää ja Iinan jääkaapista jotain). Parasta oli kyllä Iina ! On sinne Tampereelle jotain sulosta muistettavaa jäänyt.

Sitten oli äitin synttärit. Jatketaan köyhällä linjalla, tai itseasiassa toi paketti oli makeempi tällä köyhällä linjalla kuin kalliilla stockan paperilla. Kamut- sarjakuva ja paperinaru, kyllä wörkkii. Ostin äitille duunista ripsi boosterin, oottelen innoissani josko tuloksia alkais näkymään. Tuote on nimittäin todella kehuttu ! Äiti tosin ei ollut vakuuttunut pitkistä ripsistä vaan päätti testailla tuotetta kulmakarvojen tyhjiin kohtiin..

Töpö alkaa oleen mulle kuin vauva tai joku isompi lemmikki. Töpö nyt vaan on hamsteri, mutta ai että miten fiksu sellanen ja harvinaisen sulonen kaveri. Harmi vaan, että Töpö asustelee nyt miun porukoilla.

Miekin sain vajaa viikko sitten lisää ikää mittariin. Tää luku alkais olla jo aika passeli, myöhemmällä iällä vastuun vaan pitäis lisääntyä. Päästin pienet kyyneleetkin synttäriaamuna, kiitos linkitetyn Sig-hyvää syntymäpäivää- biisin. Stressiä ? Kyllä.

Hei, mutta kuinka helmeä again palata blogini pariin. Tervetuloa takaisin, toivottavasti en ihan kaikkia ole kadottanut. Tynkäviikon jatkot, morjens !

Manseloma !

Oi oi oi. OI ! Irtiottoa arjesta, jälleen. Tästä tekeekin spessumpaa sen, että hiipparoin entisille kotikulmille Manseen jossa minuu oottaa muutama ihana tyttönen. On aivan älyhuippua nähdä ja halia ihmisiä joita ei ole ehtinyt tapaamaan yli puoleen vuoteen tai lähemmäs pariin vuoteen. Mihin ihmeeseen nää vuodet nykyään kuluu ?

Kävipä hömelösti. Parista muusta misukasta ei joko ole kaikkien rakastamia yhteiskuvia tai sitten on, mutta ei kaikkea voi kaikkien nähtäville laittaa. Nauttikaa siis nimistä Sanna ja Marsa. Pusipusi.

Pääsiäisen jatkot, muistakee maistella herkkumunia !

Safkan lappaamista kera makeen rotsin

Viikonloppu on finito ja arkeen olisi syytä palata. Jotenkin kummasti sitä on taas majoittautunut Turkuun ja luulevansa olevansa taas aito turkulainen. Mutt ei, koti on Helsingissä ja joku voisikin heittää meikän niska pers otteella Helsinkiin ja pamauttaa kirjalla päähän jotta tää mimmi palais todellisuuteen.

Viikolla kun tulee vedettyä melko köyhästi tota safka puolta, viikonloppusin on hyvä korjata tilanne ja tilata itteleen muutama lisäkilo lisää. Lisäkiloista viis, herkuttelu ja safkaaminen muutenkin on aika miellyttävää puuhaa. Vielä vaan kun oppis ruokalevot !

Viikonloppu alkoi tortilloilla. Vaikka tortilloja onkin tullut koottua niin miten sitä ei koskaan opi ettei siihen helkkarin lätyskään tarvii kaikkea tunkee kerralla. No onhan se mukava nuolla lautaselta niitä pudonneita herkkuja. Tortillojen palan painikkeeksi nautittiin muutama spessuolut, joista ei tietenkään kuvia koska alkoholiahan ei ole laillista mainostella pisin internettiä. Aamupalaksi molempina aamuina rapsakkaa pekonia, sipulimunasörsseliä ja pari standardvoikkaria. Oi kyllä näillä lähti mukavasti päivä käyntiin !

Viikonlopun mässäily oli hyvä lopettaa lettukeisareiden namulettuihin. Meikää ei onneksi päästetty letun paistohommiin kun vierestä seuraaminenkin oli jo semmoista sähläämistä. Oli vähällä ettei lettuämpäri jysähtänyt lattialle. Entä sitten jos on innokas ? Lämmin lettu jäätelöllä ja mansikkahillolla kera kylmän maidon on vaan jotain superia, kaipa siitä saa innostua kuin pikku muksu. Kaikki eivät olleet yhtä innostuneita letuista, pahoittelut siis pahoista käsimerkeistä. Fiilisteltiin myös vähän erilaista superhero- leffaa. KICK ASS ! Tuon illan valinnaksi ehkä hieman väärä elokuva, mutt kuin helmee oiskaan olla pikku supersankari..

Viikonloppuun kuului paitsi tissuttelua Noiseflipissä myös pienimuotoista maaseutuajelua. Sain päälleni oikein iki-ihanan kauniin kaikkien tavoitteleman pilotin ! Morjens. Kyllä mimmit näyttää, tai kuka vaan kundi tuo takki päällä.. Jokasella on mielipiteensä joten pidän turpani kiinni. Lärvi oli pakko oikasta pois kuvasta. Tosin sen hetkinen naamataulu ja syöpäkääryle söpösti kädessä olisi ehkä kruunanannut koko kuvan, mutt en mää rohjennut siltikään.

Omasta telttaretkeilystäni ja luontoäidin hyväilemästä fiilistelystä on aivan liian kauan aikaa. Vaikka en eräjormailijalta näytäkään ja pahasti oon kaupunkilaistumaan päin, ei mikään voita metsän ihanaa hiljaisuutta. Lämpösempiä kelejä ootellessa.

Ja näin meikäkin selvityi kotio, vähän venähti viikonloppureissu. On se huippua kun ystäviä on toisilta paikkakunnilta, pääsee yllättävän helpolla pieneen irtautumiseen arjesta. Ehkä liiankin helpolla, näiden viikonloppuvierailujen jälkeen on aivan liian vaikeaa palata arkeen. Onneksi tää viikko on jotain uskomatonta, pari päivää koulussa hyörimistä ja kassakoneen hakkaamista sekopäivillä ja loppuviikosta pikkuminiskidimahtavalleretkelle Tallinnaan. Ehkä tällä erää näen Tallinnaa vähän suuremmin silmin kuin vuoden takaisella reissulla :]

Se kohtelee kaltoin, mut rakastaa silti

Onpas aika vierähtänyt ! Sorge. Blogi taitaa olla jo konkurssin partaalla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin koputella tikulla joskos jengi taas innostuis. Kaikenlaista älämölöä kiikkuillut tässä miun pienessä sulosessa elämässä ettei oo ehtinyt koneellakaan viettää aikaansa. Viikkokin jo kulunut uudessa piskuisessa pesässä. Tervemenoa kantakaupunki, tervetuloa ITÄ ! On alettu röökää ja fiilisteltyy Steen1:n Itä-Helsinkii.

Kuvat skidisti toistaa aiemmin postattuja kuvia, mutt ken välittää-  tää on mun uus mesta. Lastenhuone josta on kehkeytynyt oikein passeli oma soppi. Iltaisin voin hieroa budhan masua ja toivoa kaikille kaikkee kivaa. Ennen nukkumaan menoa on myös hyvä fiilistellä Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia- kirjaa ja miettiä miten jengi päätyy huoraksi, tasokkaaksi sellaiseksi. Ei toki oo meikän unelmaduuni, mutt Coelho osaa tämänkin asian kertoa niin oivasti että kirja on kätösissäni jo toista kertaa.

Pientä paniikkia oli ilmassa kun alkoi purkaan laatikoita ja pussukoita, järkytyin ehkä semisti (semi on muuten yhtä kuin paska) meikän tavaran paljoudesta. Kelasin vaan mihin ihmeeseen tungen nää kaikki, ja mihin ylipäänsä tarviin tätä kaikkee. Materialisti kun oon niin joistain vaan on vaikee luopuu. Nallukkarivistö sentään mahtui piristään sateisia päiviä olemattomalle ikkunalaudalle. Miksi muuten uusissa asunnoissa ei voi olla niitä mahtavia ja tyylikkäitä leveitä ikkunalautoja ?

Oi katsokaa valkoinenpuhdassiveä Helinä Keiju- riipus on kuosissa ! Tosin keiju vaihtoi mekkonsa paitaan ja hameeseen, mut ei sen väliä kunhan se on liitoksissaan.

Valaisimia kattoon ei ole vielä asennettu paitsi yksi darrassa lastenhuoneeseen eikä sekään toimi. Erilaiset pikkuvalaisimet valaisevat kuitenkin elämäämme. Tää kaveri vois kyllä suunnata suunpielensä ylöspäin kun veitikka nousee ja pääkoppa valaistuu. Ja mikä parasta, meill on sauna. Jospa aloittais sen himolenkkeilyn niin ois kiva sujahtaa lenkin jälkeen saunaan rentoutuu.

Kukkaisten kanssa oon maailman onnetoin. Sain tapettuu ystävältä saadun orkideankin jossain viikossa. Mutta tätä risua en halua tappaa. Enkä tapa. Hoidan ja pidän huolta.

Lauantai-ilta lähenee loppuaan, muut lähtee vetään päänsä täyteen mutt jonkun se on kerrankin työskentelevä viikonloppunakin. Nautitaan kaikki täysin siemauksin tästä elämästä, otetaan ilo irti jokaisesta hetkestä. Fiilistellään ! Adios, meikä palaa soon.