bousa

Mitäs ihmettä välillä tapahtuu kun kamera nappaa kuvia miusta itsestään ? Eihän niissä kuvissa näytä laisinkaan iteltään ja silti niitä tyrkkäilee nettiin. Kuuluisaan facebookkiin en enää kuvia paljon lisäile, mutta tänne fotoja tulee laitettua milloin minkäkin näköistä. Toiset osaa olla hirmu luonnollisia kameran eessä ja tykkää keikkuakin vielä siinä edessä jajaja ovatkin vielä oikein viehättäviä. Viihdyn kyllä kameran edessä, mutta kovinkaan viehättäväksi niitä kuvia ei aina voi kutsua. Jokin pakkomielle lykätä naamasta ihmeellinen ilme kameran räpsähtäessä. Ehkä mää vasta totuttelenkin siihen kameran räpsähdykseen ja toivon joskus olevani kuvassa oma normaali itseni. Siihen asti kuitenkin bousaan ja ilmeilen.

 

Viikon pari kolme (vissiin laiska postailija) takasta ensimmäisten ns. lämpimien kelien asufiilistelyä. Idioottimainen röökitoppi Thaimaan katukojusta, joka on just sopivan chilli kun ei oo muutakaan päälle pantavaa. Neuletakki French Connectionin, ostettu second handina. Shortsit viime syksyiseltä Portugalin reissulta ja sukkikset maybe Sokos kamaa. Kynsissä aikoinaan MACn spessu collectionia. Disneyn pahikset pääosassa. Lakka on sairaankivan violetin ja myrkynvihreen yhdistelmä. Sopivasti ruma, että on jo hiano. ps. en tiedä mitä tapahtui bousakuvien ja kynsikuvien välillä, hirmunen välimatka joka ei katoa.

Aikaisemmassa postauksessa pärisin tukastani, mikä pitää edelleen paikkaansa kun katsoo tämän hetkistä reuhkaa. Tämän postauksen kuvat kun taas ovat laittomasti hiukan vanhentuneita, diggailenkin kuvien tukasta. Tukkaa on juuri vaalennettu vaalennuspesulla ja vedetty päälle jotain semipastellia, josta kuitenkin tuli hiukan liian kirkas oranssi ja törkeen huonokuntoinen. Kiitos vaalennus, muistan käyttää sinua jatkossakin ! Rakkahin innokas kampaajaluokkatoverini Johanna nipsnapsas vanhaa reuhkaa veke, josta tuli oikein passeli.

Kuvista sai taas uutta fiilistä tukan muokkailuun, jospa oikeesti yrittäiskin olla vaalennuksen best friend ja tekis tästä makeen blondin kerta ollaan näin vaaleiksi jo päästy. Uuu, miten ois vaalee pitkä tukka. Oh niin meikää !

Loppuun vielä meikän talven herkkuystävät. Kirpparilta löydetty nahkainen tilaihme. Miinuksena laukun kiinntyssysteemi, joka tuppas aina välillä aukeen kun laukku jyskytti kävellessä miun reittä. Mitään ei koskaan laukusta kadonnut, joten laukku pitää suosiotaan vieläkin yllä. Toisena bestiksenä Marimekon normaalia suurempi kangaskassi. Kassi on tehty vanhasta hopeamitallikankaasta ja tuntuukin skidisti tukevammalta. Tai sitten se on vaan niin uusi ettei se ole ehtinyt vielä kulahtaan.

Kiitos ja puhaltakaa tänne terveyttä. Hiukan ketuttaa harrastaa kiepeyttä jo kolmatta kertaa tänä vuonna :[

Naapurissa

Tuntuupa oudolta, kun voi taas ihan uudella tavalla arvostaa vapaita viikonloppuja. Monta monta vuotta tehnyt duunia mestoissa jotka on auki seitsemän päivää viikossa, yks vapaapäivä siellä sun täällä. Toki niitäkin vapaita arvosti, mutt paljon helmempää on viettää vapaita viikonloppuisin. Paljon sallitumpaa reissailla, mässäillä, nauttia elämästä.

Viikonloppu hurahti tällä saraa Tallinnassa. Tapahtumarikas viikonloppu kaikinpuolin, mutta ehkä kuitenkin seuraava viikonloppukohde voisi olla jokin muukin mesta kuin naapurusto. Reissu alkoi lupaavasti auringon lämmittäessä ihoa, lauantaiaamuna pienoisessa heikonolon tunteessa ulkona sadellessa ei olo enää ollutkaan kovin virkeä ja viikonlopun kuvasaldokin jäi melko tyngäksi.

 Alkuinnokkuutta heti aamutuimaan. Oltiin ihan törkeen ajoissa satamassa mikä koittuikin loppupeleiksi hyväksi vaihtoehdoksi, olipahan pöytä eessä ja tuoli pyllyn alla. Suomalaiset on kyllä hassuja kun eivät uskalla istahtaa pöytään, jossa joku jo on. Hotelli oli oikein oiva vanhassa kaupungissa, kunnes koitti myöhäinen yö ja aikainen aamu, baarit kyseisellä kadulla olivat auki johki aamukasiin. Huoneessa yritettiin aamusta uutta nousua, onneksi kevyt aamupala vei voiton.

Safkailupuoli jäi heikoksi, vaikka kovin fiilisteltiinkin menevämme vetäseen pihvit naamariin. Hesburgerin herkkuburgerit vei kuitenkin voiton..Eipä tarvii yhtään hiton burgeria vetästä hetkeen. Sainpahan yhdesta raflasta talon suklaakakkua, joka osottaitui ihmeen vetiseksi mutt kyllä se alas sujahti.

Viikonloppu oli ja venähti taasen. Sallittakoon sen, koska seuraavaan pariin kuukauteen tätä ei tule todennäkösesti tapahtuun. Pitääpi nauttia tästäkin hullusta viikosta, pari päivää koulua ja yks päivä duunia. Voiko olla chillimpää ? Näköjään voi, perjantaina tulossa pienet N&N kekkerit ja meikä potee skidistä kevätflunssasta. Tyhmä kevättakki ! Finrexiniä naamariin ja nautitaan auringon paisteesta.

Ps. Mikäs se tällänen kampaajaopiskelija on jolla on hävinnyt täysin oma mielenkiinto omaa fledaa kohtaan. Kaikki mallit tuntuu näyttävän siltäreiältä. Eikon kone vaan somiin kätosiin ja kakstoistamillinen koristaan pikku päänuppia. Kuka kannustaa ?

L Ö Y T Ö I J

Tuntuu ettei Turun kirpparitarjonta petä koskaan kun niissä mestoissa käy fiilistelemässä toisten vanhoja kamoja. Toisen vanha on meikä uusi ! Ja monesti käytetyt kamat on paremmannäköisiä kuin uudet sekä on paljon inspiroivampaa kierrellä kirppiksellä selaillen erilaisia, erivärisiä, erityylisiä kojuja. Kaupan tangoilla tuntuu notkuavan vierivieressä samaa paitaa ja housuu.

Harmituksen fiiliksiäkin on kirppareilla koettu, kun löytää juuri sen täydellisen takin tai kengät ja tietenkin kaksi kokoa liian pienenä tai suurena.Välillä se onnikin suo ja oikein olan takaa. Sillä hetkellä loppuu kaikenmaailman morkistelut rahankuluttamisesta tai koulusta lintsaamisesta (voiko enää tässä iässä puhua lintsaamisesta ? Munsta se on vaan koulusta poisjättämistä tai jotain muuta yhtä fiksua.). Oltiin äitin kanssa pikakierroksella Turussa Manhtattanilla, kun kätöseen osui ensin mustat korolliset myy-kengät ja myöhemmin äitin silmän kautta nappasin viininpunaiset Dr.Martensit. Ouvoivoi meikän ei tarviikaan kuluttaa satasta ostamalla uusia martenseja ! Tarjolla ois vielä ollut täydelliset Vansit, mutta ne oli hylättävä sillä joistain oli luovuttava.

Pienokaisissa on juuri täydellisen korkuinen korko, jolla tää mimmikin pystyy tallusteleen näyttämättä idiootilta. Sisällä on pientä lämmikettä, joten näillä ei hirveen pitkälle kevättä kuljeta. Kärki, nyöritys, meitsi diggaa ! Ainoona supermiinuksena on kenkien matsku, ei oo nimittän nahkaa :[ Mutta kyllä varmasti ajavat asiansa 4 euron edestä vaikkeivät nahkaa olekaan. Harvinaista mun aku ankka- jaloille että jokin korollinen malli istuu näin hyvin, joten siinä tarpeeksi syytä miksi ne oli pakko sijoittaa mun ostoskoriin.

Popot kaipaavat pieniä sanomalehtipalloja jotta menevät vähän paremmin ojennukseen. Kärjissä havaittavissa käytön jälkiä. Mutt eikös maihareissa kuulukin olla kärjissä jälkii, koska kaikkihan maiharin käyttäjät potkii katutolppii ja roskiksii ?? Jos jätetään ne potkimiset välistä ja kävellään kasvot maata kohti fiilistellen hienoij kenkii. Oon tässä muutaman kuukauden kelannut ostavani punaiset maiharit, mutta kun oon laiskin käymään kaupoissa on ostokset jäänyt tekemäti. Olis taas kaverilta kuulunut pärinöitä kun ois ollut meikän seurana kirpparilla, sen verran innokasta touhua oli havaittavissa ! Hintalappua vilkasin vasta matkalla kassalle, oho 20 euroo. Ei niistä kuitenkaan voinut enää luopua siinä vaiheessa ja nyt nee koristaa miun kenkätelinettä.

Oli muuten tämän viikon maanantai taas jotain ihan huippua, jatkoa viime viikolta. Pitäiskö alkaa jatkossakin alkaa fiilistelee maanantaita heti herättyä ? Yleensä on vaan yleiskäsitys maanantain olevan perseestä. Hymyä suuhun ja johan kulkee !

Safkan lappaamista kera makeen rotsin

Viikonloppu on finito ja arkeen olisi syytä palata. Jotenkin kummasti sitä on taas majoittautunut Turkuun ja luulevansa olevansa taas aito turkulainen. Mutt ei, koti on Helsingissä ja joku voisikin heittää meikän niska pers otteella Helsinkiin ja pamauttaa kirjalla päähän jotta tää mimmi palais todellisuuteen.

Viikolla kun tulee vedettyä melko köyhästi tota safka puolta, viikonloppusin on hyvä korjata tilanne ja tilata itteleen muutama lisäkilo lisää. Lisäkiloista viis, herkuttelu ja safkaaminen muutenkin on aika miellyttävää puuhaa. Vielä vaan kun oppis ruokalevot !

Viikonloppu alkoi tortilloilla. Vaikka tortilloja onkin tullut koottua niin miten sitä ei koskaan opi ettei siihen helkkarin lätyskään tarvii kaikkea tunkee kerralla. No onhan se mukava nuolla lautaselta niitä pudonneita herkkuja. Tortillojen palan painikkeeksi nautittiin muutama spessuolut, joista ei tietenkään kuvia koska alkoholiahan ei ole laillista mainostella pisin internettiä. Aamupalaksi molempina aamuina rapsakkaa pekonia, sipulimunasörsseliä ja pari standardvoikkaria. Oi kyllä näillä lähti mukavasti päivä käyntiin !

Viikonlopun mässäily oli hyvä lopettaa lettukeisareiden namulettuihin. Meikää ei onneksi päästetty letun paistohommiin kun vierestä seuraaminenkin oli jo semmoista sähläämistä. Oli vähällä ettei lettuämpäri jysähtänyt lattialle. Entä sitten jos on innokas ? Lämmin lettu jäätelöllä ja mansikkahillolla kera kylmän maidon on vaan jotain superia, kaipa siitä saa innostua kuin pikku muksu. Kaikki eivät olleet yhtä innostuneita letuista, pahoittelut siis pahoista käsimerkeistä. Fiilisteltiin myös vähän erilaista superhero- leffaa. KICK ASS ! Tuon illan valinnaksi ehkä hieman väärä elokuva, mutt kuin helmee oiskaan olla pikku supersankari..

Viikonloppuun kuului paitsi tissuttelua Noiseflipissä myös pienimuotoista maaseutuajelua. Sain päälleni oikein iki-ihanan kauniin kaikkien tavoitteleman pilotin ! Morjens. Kyllä mimmit näyttää, tai kuka vaan kundi tuo takki päällä.. Jokasella on mielipiteensä joten pidän turpani kiinni. Lärvi oli pakko oikasta pois kuvasta. Tosin sen hetkinen naamataulu ja syöpäkääryle söpösti kädessä olisi ehkä kruunanannut koko kuvan, mutt en mää rohjennut siltikään.

Omasta telttaretkeilystäni ja luontoäidin hyväilemästä fiilistelystä on aivan liian kauan aikaa. Vaikka en eräjormailijalta näytäkään ja pahasti oon kaupunkilaistumaan päin, ei mikään voita metsän ihanaa hiljaisuutta. Lämpösempiä kelejä ootellessa.

Ja näin meikäkin selvityi kotio, vähän venähti viikonloppureissu. On se huippua kun ystäviä on toisilta paikkakunnilta, pääsee yllättävän helpolla pieneen irtautumiseen arjesta. Ehkä liiankin helpolla, näiden viikonloppuvierailujen jälkeen on aivan liian vaikeaa palata arkeen. Onneksi tää viikko on jotain uskomatonta, pari päivää koulussa hyörimistä ja kassakoneen hakkaamista sekopäivillä ja loppuviikosta pikkuminiskidimahtavalleretkelle Tallinnaan. Ehkä tällä erää näen Tallinnaa vähän suuremmin silmin kuin vuoden takaisella reissulla :]

Se kohtelee kaltoin, mut rakastaa silti

Onpas aika vierähtänyt ! Sorge. Blogi taitaa olla jo konkurssin partaalla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin koputella tikulla joskos jengi taas innostuis. Kaikenlaista älämölöä kiikkuillut tässä miun pienessä sulosessa elämässä ettei oo ehtinyt koneellakaan viettää aikaansa. Viikkokin jo kulunut uudessa piskuisessa pesässä. Tervemenoa kantakaupunki, tervetuloa ITÄ ! On alettu röökää ja fiilisteltyy Steen1:n Itä-Helsinkii.

Kuvat skidisti toistaa aiemmin postattuja kuvia, mutt ken välittää-  tää on mun uus mesta. Lastenhuone josta on kehkeytynyt oikein passeli oma soppi. Iltaisin voin hieroa budhan masua ja toivoa kaikille kaikkee kivaa. Ennen nukkumaan menoa on myös hyvä fiilistellä Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia- kirjaa ja miettiä miten jengi päätyy huoraksi, tasokkaaksi sellaiseksi. Ei toki oo meikän unelmaduuni, mutt Coelho osaa tämänkin asian kertoa niin oivasti että kirja on kätösissäni jo toista kertaa.

Pientä paniikkia oli ilmassa kun alkoi purkaan laatikoita ja pussukoita, järkytyin ehkä semisti (semi on muuten yhtä kuin paska) meikän tavaran paljoudesta. Kelasin vaan mihin ihmeeseen tungen nää kaikki, ja mihin ylipäänsä tarviin tätä kaikkee. Materialisti kun oon niin joistain vaan on vaikee luopuu. Nallukkarivistö sentään mahtui piristään sateisia päiviä olemattomalle ikkunalaudalle. Miksi muuten uusissa asunnoissa ei voi olla niitä mahtavia ja tyylikkäitä leveitä ikkunalautoja ?

Oi katsokaa valkoinenpuhdassiveä Helinä Keiju- riipus on kuosissa ! Tosin keiju vaihtoi mekkonsa paitaan ja hameeseen, mut ei sen väliä kunhan se on liitoksissaan.

Valaisimia kattoon ei ole vielä asennettu paitsi yksi darrassa lastenhuoneeseen eikä sekään toimi. Erilaiset pikkuvalaisimet valaisevat kuitenkin elämäämme. Tää kaveri vois kyllä suunnata suunpielensä ylöspäin kun veitikka nousee ja pääkoppa valaistuu. Ja mikä parasta, meill on sauna. Jospa aloittais sen himolenkkeilyn niin ois kiva sujahtaa lenkin jälkeen saunaan rentoutuu.

Kukkaisten kanssa oon maailman onnetoin. Sain tapettuu ystävältä saadun orkideankin jossain viikossa. Mutta tätä risua en halua tappaa. Enkä tapa. Hoidan ja pidän huolta.

Lauantai-ilta lähenee loppuaan, muut lähtee vetään päänsä täyteen mutt jonkun se on kerrankin työskentelevä viikonloppunakin. Nautitaan kaikki täysin siemauksin tästä elämästä, otetaan ilo irti jokaisesta hetkestä. Fiilistellään ! Adios, meikä palaa soon.