Se kohtelee kaltoin, mut rakastaa silti

Onpas aika vierähtänyt ! Sorge. Blogi taitaa olla jo konkurssin partaalla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin koputella tikulla joskos jengi taas innostuis. Kaikenlaista älämölöä kiikkuillut tässä miun pienessä sulosessa elämässä ettei oo ehtinyt koneellakaan viettää aikaansa. Viikkokin jo kulunut uudessa piskuisessa pesässä. Tervemenoa kantakaupunki, tervetuloa ITÄ ! On alettu röökää ja fiilisteltyy Steen1:n Itä-Helsinkii.

Kuvat skidisti toistaa aiemmin postattuja kuvia, mutt ken välittää-  tää on mun uus mesta. Lastenhuone josta on kehkeytynyt oikein passeli oma soppi. Iltaisin voin hieroa budhan masua ja toivoa kaikille kaikkee kivaa. Ennen nukkumaan menoa on myös hyvä fiilistellä Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia- kirjaa ja miettiä miten jengi päätyy huoraksi, tasokkaaksi sellaiseksi. Ei toki oo meikän unelmaduuni, mutt Coelho osaa tämänkin asian kertoa niin oivasti että kirja on kätösissäni jo toista kertaa.

Pientä paniikkia oli ilmassa kun alkoi purkaan laatikoita ja pussukoita, järkytyin ehkä semisti (semi on muuten yhtä kuin paska) meikän tavaran paljoudesta. Kelasin vaan mihin ihmeeseen tungen nää kaikki, ja mihin ylipäänsä tarviin tätä kaikkee. Materialisti kun oon niin joistain vaan on vaikee luopuu. Nallukkarivistö sentään mahtui piristään sateisia päiviä olemattomalle ikkunalaudalle. Miksi muuten uusissa asunnoissa ei voi olla niitä mahtavia ja tyylikkäitä leveitä ikkunalautoja ?

Oi katsokaa valkoinenpuhdassiveä Helinä Keiju- riipus on kuosissa ! Tosin keiju vaihtoi mekkonsa paitaan ja hameeseen, mut ei sen väliä kunhan se on liitoksissaan.

Valaisimia kattoon ei ole vielä asennettu paitsi yksi darrassa lastenhuoneeseen eikä sekään toimi. Erilaiset pikkuvalaisimet valaisevat kuitenkin elämäämme. Tää kaveri vois kyllä suunnata suunpielensä ylöspäin kun veitikka nousee ja pääkoppa valaistuu. Ja mikä parasta, meill on sauna. Jospa aloittais sen himolenkkeilyn niin ois kiva sujahtaa lenkin jälkeen saunaan rentoutuu.

Kukkaisten kanssa oon maailman onnetoin. Sain tapettuu ystävältä saadun orkideankin jossain viikossa. Mutta tätä risua en halua tappaa. Enkä tapa. Hoidan ja pidän huolta.

Lauantai-ilta lähenee loppuaan, muut lähtee vetään päänsä täyteen mutt jonkun se on kerrankin työskentelevä viikonloppunakin. Nautitaan kaikki täysin siemauksin tästä elämästä, otetaan ilo irti jokaisesta hetkestä. Fiilistellään ! Adios, meikä palaa soon.

Tunnelmanluojia

Suklaan ystäviä ? Anyone ? Here here here ! Ai että rakastan suklaata. Ja vielä hyvää sellaista, ei mitään standard Fazer kamaa, vaikka kyllähän nyt semmonen neljäs osa kilon levy menee hätätapauksessa. Meinaan oikeeta kunnon suklaata ! Kuten vaikka belgialaista. Vähänkö on ollut unelmaa tehdä duunia pikkuisessa suklaapuodissa, jossa tuorekonvehteja voi tiirailla vitriinistä ja kaakaotkin tehdään oikein kunnollisesta sulasta suklaasta. Omnonom. Ehkä parempi ettei duunia ole siellä riittänyt, tiedä minkä kokonen tää misukka ois puolenkin vuoden jälkeen. Tosin tommoset herkkukonvehtit on niin täyttäviä ettei niitä paljoon enempää kuin viisi kipalette jaksa syödä. Ellei sitten halua vatsapuruja.

Jotain hyötyä siitäkin kun lähti reissuun heti joulun jälkeen. Ei ehtinyt puputtaa herkkusuklaita tavissuklaiden sekaan. Mikäs sen parempaa on ollutkaan kuin nauttia illalla pari kolme konvehtia. Jokainen konvehti siishän valitaan fiiliksen mukaan. Se miltä se näyttää, minkä värinen ja toki makukin on pääasiassa. Nämäkin suklaat oli ensin laitettu somaan kultaiseen pahvirasiaan ja päälle oli kietaistu ihanan pirtsakkaa vihreää lahjapaperia ja satiinirusettikin. Oioi tätä suklaapepun unelmaa !


Talvella on muutenkin pidettävä omasta tunnelmastaan huolta. Ja koska olen todella saamaton lähtemään salille tuonne lumen peittämään ja huisen kylmään ulkoilmaan, fiilistelen ennemmin sisätiloissa erilaisilla kynttilöillä. Hyvää mieltä tuovat myös tuliainen Thaimaasta. Vekkulin värinen ja matskuinen budha vei sydämeni Thaimaan turistitoreilla. Vielä kun kuulin että hänen masunsa hierominen tuo onnea, oi oi mikään ei voi mennä pieleen ! Kesäisestä kirpparilöytöradiosta on tullut myös suosikkini. See soittaa musiikkia juuri tarpeeksi sopivasti. Ja sen saa mukaan kesänrientoihikin, patterit vaan peräpäähän ja menoksi. Oi kesä tule jo !

Tähän kuntoilumeininkiin pitäisi kai saada joku muutos. Ryhti repsottaa ja selkä on ihan tuuskana. Eikä tähän heikkoon vartaloon olisi pahitteeksi jokunen lihaskin. Tänään tein jopa pienen setin pilatesliikkeitä ja reippailin kahisevat toppahousut jalassa kouluun. Kyllä piristi ! Nyt kärsin taas pienestä flunssanpoikasesta, mutta eikun etiäpäin kohti kevättä :]

Mustaa sen olla pitää.

Miten onkaan, että lähes aina kaikki sisustusaddiktit sanovat vain mustalle ja valkoiselle kyllä ? Tämän tyyppiset kodit ovat toki makean näköisiä, mutta että itse pitäisi semmoisessa asustella. Oh my sitä siivouksen määrää jotta koti olisi kokoajan yhtä hyvännäkönen kuin lehden sivuilla olevat kodit ovat. Hey camoon, se on oma koti. Ei tarvi kaksneljäseiska pelätä, että joku kolkuttaa oven takana ja ilmottaa "Hei me tultiin tekeen juttu sun kämpästä Dekoon". Joo ei.

Lapsuudenkodissani on mielestäni siistejä juttuja, jotka voisin mieluusti ottaa omaankin kämppääni. Onneksi omassa kämpässäni on uskallettu käyttää edes snadisti värejä. Huom. snadisti.

 Mutsi kiertää paljon kirppareita, ja suurin osa näistäkin on löytöjä kirppiksiltä. Nahkapaloista tehty ryijy on jonkun nuoren kollin tekemä. Taisi rahan tarpeessa myydä ryijyn tai en mä tiedä. En minä ainakaan sitä myisi, se on hurjankiva ! Koristaa kivasti olohuoneen seinää.

Yksi lempparini on savesta (?) tehty palikka, jossa on koholla naisten vartaloita. Toisella puolella on muuten miesten kapineet. Alunperin tämäkin oli makeenharmaanvihree, mutta kaikki pitää olla mustaa. Viinipullonteline pääsee myös top listaani. Eihän tuota raaski peittää pulloilla !

Kaappikello taitaa olla koko asunnon ainut tavara joka ei kulje mustavalkolinjaa pitkin. Ja hyvä niin, sillä se on edesmenneen pappani tekemä. Penkki sekä peili"lipasto" olivat myös hänen töitään.

Vaikka tämäkin asunto on sisustettu ehkä semisti liian kolkoksi, on siellä paljon tavaroita joilla on oma tarinansa ja muistonsa. Eli mustavalkoasuntokin voi olla kodikas ? Näköjään.

Pyhitän tämän päivän pappani muistolle. Lepää rauhassa.