vouhotettu muutos

Taas on se aika vuodesta, jälleen, kun lähestulkoon jokaikininen voivottelee tai fiilistelee säätä. Ainakin on paljon juteltavaa, vaikka bussissa vierustoverin kanssa jollei muuta järkevää keksi. Sorruin itse myös keskustelemaan tästä aiheesta tupakkatauolla. Kahdesti, kahden eri henkilön kanssa. Tosin viime yön unilla ja aivot narikkaan duunin lomassa ei välttämättä voi odottaa muutakaan.

 Harmikseni laiskuuteni on estänyt minua lähtemästä lähistölle tallustamaan kamera kaulassa tarkoituksena kuvata hiukan värikästä syksyä. Syksy on toisaalta lempi vuodeaikani, toisaalta taas en voi sietää sen tuomaa skeidaa fiilistä. Värikäs luontohan se siinä on ollut parasta. Vireys voitti laiskuuden viime viikon maanantaina ja suuntasin Turun Linnan liepeille muutaman turistin ja lenkkeilijän saartamana.

  Oli rauhoittavaa ja mielekästä pyöriä linnaa ympäri tutkaillen luontoa ja nautiskellen omasta hyvästä olotilasta. Taidan viettää ihan liian vähän kaksinkeskeistä aikaa kamerani kanssa. Ostin Canonin perusjärkkärin vuosi sitten, tarkoitukseni on ollut opetella kuvaamaan kunnolla. Nähtävästi sekin on jäänyt, mutta ohan niitä kuvia siltikin kiva napsia itselle muistoksi.

 Kävin pyörähtämässä ystäväni Ankan kanssa Turun Linnan porttien sisäpuolella vuosi sitten kesällä. Ihmettelen edelleen miksen ollut käynyt siellä sitten lapsuuteni. Siisti mesta. Saa karistettua nykyajan pois mielestä hetkeksi. Linnan ympäristö on muutenkin jotenkin maaginen ja hyvän mielen tuova paikka.

Sitten niihin muutoksiin. Viikko sitten aurinko helotti nätisti ja sai keltaiset puut näyttämään entistä lämpimimmiltä. Takapihan ruusutkin esittäytyivät nätisti ohikulkijoille. 

 Palailin kuvausreissultani himaan myöhään iltapäivästä ja nappasin vielä parit fotoset keittiön ikkunasta. Fiilistelin mielessäni kaunista ja aurinkoista syyssäätä.

 En kai ollut katsonut hetkeen mitään mikä kertoisi tulevasta säästä. Talvi yllätti meikän totaalisesti. Mitä helvettiä lokakuun puoliväli tai loppu ja LUNTA ???? Koin samalla innostuksen ja vitutuksen hetkiä. Sain ihan tarpeekseni lumesta viime talvena. Ja miten se talvi yllättää joka vuosi. Eikö kaikista mediamuodoissa toitoteta milloin se talvi saapuu ? Miksi kaikki aina muka niin yllättyy ? Tai sitten kaikki on yhtä hölmöjä kuin minä ja on missannut jokaikisen vouhotuksen.

Tarkemmin aatellen, ehkä se lumi olikin kiva. Se toi valoa. Se toi hyvää mieltä. Se toi jouluisen fiiliksen. Tämän hetkinen säätila on se milloin taas muistan miksi syksy ei olekaan niin kiva. Joo on kiva poltella kynttilöitä ja pakkautua lämpimiin villapaitoihin ja hengailla torkkupeiton alla piilossa pimeää syksyä. Nyt se lumi ja pikkupakkanen vei viimosetkin lehdet puista ja Turku näyttää hyvin harmaalta.

Typerää miten yksi säätila vaikuttaa omaan mieleen niin vahvasti. Pitänee taistella tätä harmautta vastaan ja alkaa pukeutumaan överivärikkäästi. Tosin aamulla mulla tuli olo kuin olisin varastanut 5- vuotiaalta siskolta sateenvarjon. Sateenvarjoni on kirkkaan keltainen jossa on piirrettyjä dinosauruksia. Koska mahdan aikuistua tai näyttää edes aikuiselta ? Ei mulla ainakaan vielä ole kiire.

Lapsenmielistä ja värikylläistä viikkoa ! Väriterapiaa. Kattokaa miten omakin mieli pysyy pirteenä, kun pukeudutte päästä varpaisiin väreihin. Sillä ilahduttaa myös myrtsillään olevia kanssamatkustajia !

aikaa

Keltä kaikilta löytyy aikaa ? Sitä niin sanottua ylimäärästä aikaa. Meikältä ! Ehkä liiaksikin. On se kumma miten aina on purnaamisen aihetta. Meikällä olisi aikaa kusettaa naapurin ulisevaa koiraa ja pari muutakin siihen kylkeen, olisi aikaa käydä salilla vaikka viidesti viikossa, olisi aikaa tehdä niitä kivoja sapuskoja johon normaalisti ei olisi aikaa, olisi aikaa järjestellä kirpparikamat, olisi aikaa valokuvata Suomen parasta vuoden aikaa. No ensi vuonna sitten niitä kuvia. Enkä muutenkaan harrasta mitään noista edelläolevista.

Yritän silti nauttia tästä supervapaa-ajasta täysin siemauksin. Heräilen silloin kuin huvittaa ja nautin päivittäin sunnuntaiaamuisen pituisen aamiaisen seuranaan sarjakuvalehti ja tietokone. Aikaa voi vierähtää parisenkin tuntia. Ajatuksiin vierähtää "mitä sitä puuhaisi tänään?". Sovittuna voi olla haastattelua, ystävien tapaamista tai kämpän siivoamista, yleistä chillaamista tai mitä jengi nyt vapaa-ajallaan touhuaakaan. Ihanaa kun kiirettä ei ole minnekkään. Jopa fillarointi rutkulla pyörällä tuntuu luksukselta. Poljen niin paljon kuin sillä uskaltaa polkea, mutta silti ei mitään kiirettä.

Kun löytyy aikaa, olisi hyvä löytyä rahaa touhuta kaikenlaista. Niin olisi hyvä. Kumma kun ei saa suutaan auki kertomalla edes hyvälle ystävälle "ei mulla oikeen ois varaa tohon bisseen". No bisse tai kahvi. Tai eikö sitä itse tajua ettei ole varaa. Kaikki on suhteellista, mikä kenenkin mielestä on ei ole varaa. Toisille se on se kun tilillä on 0 euroa tai tilin saldo alkaa lähenee 200 euroa tai -200 euroa. Tai sulla on se 20 euroa, jolla pitäis pärjätä se pari viikkoa. Kaikkeen tottuu. Kaikkea uutta alkaa arvostaa. Ja joidenkin tapojen arvostus vähentynyt tai lopahtanut kokonaan. Vähemmän on enemmän.

Mitenkä tämä hyökkäsi ajasta rahaan ? Tuntuu että monen ihmisen huolen aiheet tai ilon aiheet liittyvät useimmiten aikaan tai rahaan. Rahalla saa, mutta lähes ilman rahaakin voi nauttia elämästä. Turhia parisuhderiitoja tai yöttömiä öitä miettien miten ehtii hoitaa kaikki asiansa tai millä ihmeellä taas tuonkin laskun ja menon maksaa. Ei ne huolet siitä miksikään muutu, vaikka kuinka niitä kelais päässään. Korkeintaan suurentuu omassa pääkopassaan.

Vaikka olen alkanut arvostaa ylimääräistä aikaa, en voi väittää ettenkö kaipaisi sitä kaikille tuttua arkea. Viime viikolla sain pienen kosketuksen siihen ollessani duunissa varastolla. Olihan se nyt suoraan sanottuna perseestä herätä aamu viideltä ja polkea (halusin säästää bussirahan) pimeessä vajaat yhdeksän kilsaa duuniin. Mutta ai että se kiitti iltapäivällä. Se fiilis kun olet saanut jotain aikaa ja liikuntaakin siinä samalla. Liukuhihnaduunia, niin ? Taas oppi arvostaan jotakin uutta. Se ei ollut vain pakkausta.

Ja hyvät ihmiset, nipsikää sitä aikaa jostain itsellenne ! Aina löytyy jotain josta voi löysätä, aina. Suoraan sanoen vihaan ihmisiä joiden pitää olla sellaisia suorittajia ja koko ajan pitää olla liikkeessä ja tehdä jotain. Jos et ole, olet paska ihminen. Vihaan siis myös itseäni. Yritän päästää tästä irti ja nauttia ajasta vain kölliä sängyllä. Chillisti ottaminen on taitolaji ja tätäkin lajia minulle on opettanut kundi joka omistaa täydelliset hampaat.

Ainainen paasaus, nauttikaa ihmiset elämästä ! Ottakaa chillisti. Ihanaa lokakuuta :]

Sen jälkeinen yöpäivä

Kotirintamalla. Kevyt aloitus arkeen, vapaapäivä !  Hyvin nukutun yön jälkeen oli hienoa löytää edelleen purkamattomat kamat eteisen lattialta.

 Aikaeron ei kai luulisi vallitsevan elämää, mutta niin tällä mimmillä nyt taitaa tehdä. Koneessa tuli nukuttua jotain älytöntä pintaliitäjän unta ja Suomeen päästyä väsytti niin, että ois voinu käydä kellalleen heti himaan päästyäni kolmen jälkeen päivällä. Päätin kuitenkin lähteä semi tiedottomassa tilassa moikkaamaan sulosta Johannaa ja uinumaan pääsin vasta kahentoista jälkeen yöllä. Kevyet 24 tuntia tuli oltua hereillä. Ei ehkä jonkun mielestä mikään päätähuimaava saavutus, mutta meikälle se vaikutti. Kello soimaan 11 tunnin päähän, oioiOI saa nukkua ! Suomen suvi ja valo ja linnut ja autot, poks, silmät auki kello 6am. Eikä unta, ihanassa olotilassa myös siis tänään.

 Aamu alotettiin kevyesti netissä surffailen palautuneen kaffekupposen voimilla. Olin hetken erossa kupposesta ja kyllä päivät alkaa taas paremmin kun saapi ryystää aamukaffet ilosesta Disneylandin muistokupista. Tai muki. Kulho. Mikä tuo nyt onkaan. Aurinko sarasti niin ettei mitään meinannut saada aikaseksi. Vapaapäivä, ihana tekosyy vaan chillailla. Ainakin aamun ekat kolme tuntia.

Oli ihan superia saapua Suomeen ja huomata kesän vihdoin saapuvan. Lehdet notkotti puissa ja aurinko lämmitti kellertävää tukkaa. Hetki jutustelua ja hyvää oloa kaivarissa josta nälkäisenä Johannan luo grillaileen kesän ekat herkut. Meikä olis jopa voinu syyä parikin makkaraa maissin ja pihvien kylkeen !

Stressinpoikaset joutunee syrjään, kun pitää fiilistellä The Prodigyn keikkaa, Bassline festareita, Beach partyjä ja mahollisesti Turku soundcheckiäkin. Kesä, nautinnon aikaa !

Lähikuvassa itse Nilpi in the Shanghai

Juutuin hotellin läheisyyteen, itse asiassa itse hotellille, tähän huoneeseen. Päätin pakata matkalaukkuni valmiiksi ennen iltaa, jotta voisin nauttia vikasta illasta täysin siemauksin. Romuja oli kerääntynyt pitkin hotellihuonetta, oikeastaan kahta huonetta. Romut on nyt kuitenkin kerätty ja pakko lähteä yksinään kiinalaisten ympäröimään metroon.

Tämä reissu, loma, matkakohde on ollut jotenkin todella erilainen. Aasiaa tuli nähtyä alkuvuodesta ekaa kertaa, mutta jotenkin tää Kiina, Shanghai on oma lukunsa. Toisaalta tää reissu eroaa siitä viimekerran Aasian matkasta, kun nyt tuli vähän elettyä toisen mukana sitä arkeakin. Kaikella on omat hyvät ja huonot puolensa. Shanghaita tulen muistelemaan omalla tavallaan todella hyvällä.

 Vajaan kahden viikon lomalla on tullut nautittua hotellin yläkerran antimisita, huumorintajuisesta seurasta, maisteltua erilaisia oluita (kakkosolut Suomeen !), uskallettua maistaa omaan silmään erikoisen näköisiä annoksia. Kuvan annos tosin ei ole mikään spessunnäköinen, mutta lähes ainot safkakuva kamerassani.

 On löydetty puisto, jopa toinenkin, jossa ollaan chillailtu ja nautittu juomaa, kylmää. On luultu, että tupakkaa saa polttaa missä vaan, mutta saatu kuitenkin häätö. On hymiyilty ja nyrpistetty nenää erilaisissa tilanteissa.

Fiilisteltiin kiinalaiskorttelia (jonne matka vie tänäänkin, pakko ziigaa se puutarha), jossa teehuoneessa maisteltiin jotain muuta kuin teetä. Ollaan pääpunasina etsitty vessaa ja sopivaa ruokamestaa. Sopiva ruokamesta oli pizza hut, koska yksinkertaisesti ei löytynyt muuta järkevää siihen hätään. Pizza hut oli oikein passeli, jos liian tulista ruokaani ei lasketa mukaan. On saatu puistojuopottelevan kiinalaisen sylkeä kangaskassille ja tavattu suomalaisia "keittopäivä"-lausahduksen aikana.

Reissuun mahtuu niin hauskoja kuin ei niin hauskoja juttuja. Eihän se lomalla eläminenkään voi kokoaikaa olla vaan vaaleanpunaisen pilvilinnan päällä tanssimista. Aina oppii jotakin. Innolla ja kauhulla arkeen. Nautitaanhan elämästä täysin siemauksin ja vahvistutaan vastoinkäymisistä. Naurua ja itkua ! Itkua ja naurua.

Tornimaisemat

Kiinassa puuskutellaan edelleen, vikaa päivää ja ulkona luojan kiitos möllöttää aurinko ja uv-palaminen onkin tänään sallittua. Ilma on hiukan toista kuin eilen. Eilen oli jotenkin hyvin tavallisen-mälsä-sunnuntaisää. Vettä sateli ja lämpömittari hipoi Suomen keväisiä asteita. Huh sentään muutaman päivän on saanut nauttia polttavan kuumasta auringosta. Kunhan täältä aamiaiselta pääsen lähteen, odottaa minnuu ensin lököilöy hotellin ainoolla parvekkeella ja päivä jatkuu itseni kanssa kaupungilla pörräämisellä.

Oltiin loppuviikosta ziigaileen uudestaan noita Shanghain torneja ihan tuolta melkein yläilmoista asti, kun paikalle kerta sattui aika selkee keli. Seuraavaksi torneista pientä kuvanpoikasta.

Alotettiin tarkastelu ensin turvallisesti maankamaralta. Uskomattoman korkeita ja hassun mallisia rakennuksia tää maa tykkää rakennella. Pallotalossa ois ollu vanha kunnon pelihalli, mutta päätettiin käydä ziigaa toi salkku/pullonavaajatalo, joka on maailman korkein (?).

Ja matkalla korkeuteen. Näköalakerros oli jotaan vajaan 500 metrin korkeudessa.

Valittiin tornitalojen fiilistelyajankohdaksi ihan tarkotuksella ilta. Illalla kaupunki on kauneimillaan kaikkien valoidensa kanssa. Ja täällä näyttää päivisin olevan aina sumuista, vaikka olisikin kuinka aurinkoinen päivä tahansa. Saastetta saastetta. Maukasta kun se syöksyy skidisti ruokaankin.

Kokonaisuudessaan tornitalot ylhäältä katsottuna olivat aika mälsät. Juu olihan se mukavata nähdä kaupungin valot ja olipa hurjan jännää olla niin korkeella. Mutta aika äkkiä siihen tuijotteluun ja valokuvaamiseen kyllästyy, joka kulma tuntuu näyttävän aivan samalta. Positiivista oli olla arkena ja myöhään illalla liikkellä, sai olla melko rauhassa. Toista se olis ollu viikonloppuna kun taloihin ois päässyt puoleen hintaan. Käytiin silloin ziigaa elämän hirveimmässä dassassa tornitalojen aluetta, huh sitä kiinalaisten määrää. Se reissu sisälsi vain mäkin ja takas hotelliin nukkuun.

Ja eikon nauttiin loman viimeisistä rippeistä. Adios täältä tullaan chillailu !

Mestoilla

Morjesta pöytään ! Kauhia kun joutuu toistamiseen pyytää sorit muutaman kuukauden sisällä omasta hiljaisuudestaan. Tällä erää en oo matkustelujen takia jättänyt blogiani huomiotta, vaan meitsi on elänyt ilman INTERNETTIÄ ! Noo onneksi löytyy tuo älypuhelin taskunpohjalta niin voi hoitaa huipputärkeitä asioita kuten facebook ja meili. Niin älykäs tää meikän versio ei ole, että oisin voinut postailla puhelimesta käsin. Tai sitten en tällä kertaa ymmärtänyt mistä painaa, jotta tää homma skulais. Anyway täällä taas !

Voi kyllä, huhtikuu oli jotain todella puuduttavaa. Kaikennäköstä on sattunut ja tapahtunut, että luulis kuukauden kuluneen huippunopiaa. Mutt eieiei. Sen verran tein päätöksiä sinä kuukautena, että päätin kuluttaa viimeiset roponi ja lennellä Kiinaan heti näyttöjen jälkeen. Eli ens viikolla ! Oioi kuinka helmee !

Kuviakaan ei oo tullut otettua, koska kameran muistikortti oli hetkisen hukassa. Pikkupaniikki saattoi hetkeksi iskeä, kun tajusin kortin kadonneen. Ihan jotain pientä ei kaikkien silmille- matskua saattoi löytyä kortin uumenista.

 Siinä mee paistatellaan Tampereella kevään aurinkoisia säteitä. Ympärillä vielä lunta, kaulassa villaa ja lainassa ihana takki sekä seurana supertytöt. Fiilisteltiin myös darraamme Sohossa syömällä herkkupurilaiset, jälkikäteen fiilis ei enää ollutkaan niin katossa kuin ennen syöminkejä. Pääsinpä sentään siskonpetiin ees jälkimmäisenä yönä. Haikeus ja itku oli tulla, kun Tampellasta lähti talsimaan pois. Näitäkin mimmejä tapailee niin harvoin. On se kumma kun kerran vuodessa tapaa, vaikka samassa maassa asustellaan.

 Pikkuisen ihanuuden, Iinan, kanssa päätettiin kokkailla minirahoillamme. Eikä see
 paljoo rahaa vaadi, että ruuasta tulee herkullista. Tässäkin tapauksessa hiukan pastaa (eli spagettia) bolognesekastikkeella (eli jauhelihaa jossa tölkki xtra tomaattihässäkkää ja Iinan jääkaapista jotain). Parasta oli kyllä Iina ! On sinne Tampereelle jotain sulosta muistettavaa jäänyt.

Sitten oli äitin synttärit. Jatketaan köyhällä linjalla, tai itseasiassa toi paketti oli makeempi tällä köyhällä linjalla kuin kalliilla stockan paperilla. Kamut- sarjakuva ja paperinaru, kyllä wörkkii. Ostin äitille duunista ripsi boosterin, oottelen innoissani josko tuloksia alkais näkymään. Tuote on nimittäin todella kehuttu ! Äiti tosin ei ollut vakuuttunut pitkistä ripsistä vaan päätti testailla tuotetta kulmakarvojen tyhjiin kohtiin..

Töpö alkaa oleen mulle kuin vauva tai joku isompi lemmikki. Töpö nyt vaan on hamsteri, mutta ai että miten fiksu sellanen ja harvinaisen sulonen kaveri. Harmi vaan, että Töpö asustelee nyt miun porukoilla.

Miekin sain vajaa viikko sitten lisää ikää mittariin. Tää luku alkais olla jo aika passeli, myöhemmällä iällä vastuun vaan pitäis lisääntyä. Päästin pienet kyyneleetkin synttäriaamuna, kiitos linkitetyn Sig-hyvää syntymäpäivää- biisin. Stressiä ? Kyllä.

Hei, mutta kuinka helmeä again palata blogini pariin. Tervetuloa takaisin, toivottavasti en ihan kaikkia ole kadottanut. Tynkäviikon jatkot, morjens !