pienikasvoinen

Tuttua kun vauvojen lätsät mahtuu päähän, aurinkolasit hyökkäävät metrin ulospäin kasvojen molemmilta sivuilta, useimmat kypärät pyörii päässä ja mitä näitä nyt on. Pikkuhiljaa olen alkanut hyväksyyn, että omistan pienen pääkopan ja melko pikkuruiset kasvotkin taitavat kuuluvat pakettiin.Vaikka pikkuruiset kasvot ovatkin, muovautuvat poskeni pullataikinan tavoin moneen muotoon. Joillekkin niistä on iloa. Mukavaa.

Olen pörrännyt lyhyillä hiuksilla lähes koko nuoruuteni. Välillä oon innostunut kasvattaan hiuksia mittaan jolloin nuorrunnun kymmenellä vuodella. Pakkohiustenkasvusta sain superidean ja laitatin itelleni oranssit pidennykset. Piti kai olla huomiota herättävä ja erilainen ? No kuvia katsellessani monta vuotta jälkeen päin tulin siihen tulokseen ettei enää koskaan. Hiukset on aina kiinnostanut ja oon pitäny niistä hyvää huolta. Hyvää huolta kunnes alkoi hiusalan opinnot ja motivaation häipyminen. Pikkuhiljaa katosi myös mielenkiinto omiin hiuksiin, ei ollut enää niin väliä minkänäköisten hiusten kanssa sitä lähti ulos. Sama se oliko töyhtöjä takaraivossa, näyttikö kuontalo kuin lehmä olisi lipaissut tai löytyikö tyvikasvua.

Hiusmallina olemisena on hyvät puolensa, varsinkin jos itse suhtautuu kaikki kelpaa- meininkiin. Olen melko tarkka siitä mistä kohtaa ja miten ja miten paljon hiuksiani leikataan sekä päässäni on näkynyt milloin minkäkinlaista väriä tai leikkausmallia, että alan oleen kyllästynyt käymään kampaajalla ja miettiä mitä tahdon. Hiusmallina senkun tönötät tuolissa ja mietit ei helevetti eikai se leikkaa koneella mun sivuja ja takaosaa. En oo kertaakaan lähtenyt näistä tilaisuuksista vittuuntuneena jonkun ihmeellisten hiusten vuoksi. Ei ne tyypit turhaan oo kouluttajia, osaavat hommansa. Tosin sen homman ei  tarvis kaikilla nousta niin hattuun..

Koulun käytävällä luokkatoverit eivät olleet tunnistaneet meikää. Mikä ylläri kun vertaa surffireuhkaa ja skarppii kleopatrahiusta.

Kertaakaan vittuuntuneena.. Niin se brittiäijähän lupasi ettei pituutta lähde..

 Nyt päässäni on puuskuttanut samanmoinen malli jo viimeisen puolen, PUOLEN VUODEN ajan. Morjes. No milläs tätä muuttaan, kun sakset käyvät päässä noin 4-6 viikon välein. Ei se paljoa ehdi siinä ajassa kasvaa. Tai ehtii, mutta ei sillä mallia muuteta. Mallina mukava wannabe-sivut ja takaosa lyhyet-pääliosa pitkä.

Wellan tekosia

KC:n käsistä

Typerintä lyhythiuksisuudessa on suora yhteyden vetäminen lesbouteen. Lesbouteen ? Onko kaikki pitkähiuksiset miehet järjestyksessä homoja ? Niin tai hippejä ? Typerää on myös miten rakastan lyhyitä hiuksiani, mutta välillä tulee niin olo miten näytän kundilta. Tai hitto luuleeko jengi mua nyt lesboksi. Voi luoja, mitä väliä sillä edes on. Sain vaan joskus nuoruudessani (pahinpaan itsensä etsiskely aikaan ja kaiken kritiikin otti itteensä) kuulla kaverin kundilta miten naisella nyt vaan kuuluu olla pitkät hiukset, muuten ei oo kaunis. Oho vanha lausahdus taitaa joskus kummitella päässäni.

Vaikka olisi kuinka itsevarma tahansa, aina tarvii ajatuksilleen kannustusta. En voi väittää etteikö tulisi hyvä mieli kun ihmiset sanovat minulle sopivan lyhyet hiukset. Ja juuri viime hiusmallikeikalla kampaajani Markku tokaisi sulla on naiseksi sellaiset kasvot, että lyhyet hiukset vaan sopii todella hyvin. Totesimme pitkän reuhkan vain vievän kasvojani alaspäin ja sitähän minä en halua.

APUA MITÄ HIUKSET KERTOOKAAN MEISTÄ ? Mitä väliä. Kukin kantaa semmosia hiuksiaan kun huvittaa, kertokoon se sitten ihmisestä tai ei. Hiusmuoti uusiutuu puolivuosittain ja tällä hetkellä onkin outoa katsella vuoden 2008 kuviani. No silloin ne oli hienot ! Ei kuitenkaan kiitos enää pinkki-musta-blondiLOOKia ! Nipsnaps ja leikkaamaan hiuksia, muutos tekee hyvää ja on virkistävää. Suosittelen !