Lähikuvassa itse Nilpi in the Shanghai

Juutuin hotellin läheisyyteen, itse asiassa itse hotellille, tähän huoneeseen. Päätin pakata matkalaukkuni valmiiksi ennen iltaa, jotta voisin nauttia vikasta illasta täysin siemauksin. Romuja oli kerääntynyt pitkin hotellihuonetta, oikeastaan kahta huonetta. Romut on nyt kuitenkin kerätty ja pakko lähteä yksinään kiinalaisten ympäröimään metroon.

Tämä reissu, loma, matkakohde on ollut jotenkin todella erilainen. Aasiaa tuli nähtyä alkuvuodesta ekaa kertaa, mutta jotenkin tää Kiina, Shanghai on oma lukunsa. Toisaalta tää reissu eroaa siitä viimekerran Aasian matkasta, kun nyt tuli vähän elettyä toisen mukana sitä arkeakin. Kaikella on omat hyvät ja huonot puolensa. Shanghaita tulen muistelemaan omalla tavallaan todella hyvällä.

 Vajaan kahden viikon lomalla on tullut nautittua hotellin yläkerran antimisita, huumorintajuisesta seurasta, maisteltua erilaisia oluita (kakkosolut Suomeen !), uskallettua maistaa omaan silmään erikoisen näköisiä annoksia. Kuvan annos tosin ei ole mikään spessunnäköinen, mutta lähes ainot safkakuva kamerassani.

 On löydetty puisto, jopa toinenkin, jossa ollaan chillailtu ja nautittu juomaa, kylmää. On luultu, että tupakkaa saa polttaa missä vaan, mutta saatu kuitenkin häätö. On hymiyilty ja nyrpistetty nenää erilaisissa tilanteissa.

Fiilisteltiin kiinalaiskorttelia (jonne matka vie tänäänkin, pakko ziigaa se puutarha), jossa teehuoneessa maisteltiin jotain muuta kuin teetä. Ollaan pääpunasina etsitty vessaa ja sopivaa ruokamestaa. Sopiva ruokamesta oli pizza hut, koska yksinkertaisesti ei löytynyt muuta järkevää siihen hätään. Pizza hut oli oikein passeli, jos liian tulista ruokaani ei lasketa mukaan. On saatu puistojuopottelevan kiinalaisen sylkeä kangaskassille ja tavattu suomalaisia "keittopäivä"-lausahduksen aikana.

Reissuun mahtuu niin hauskoja kuin ei niin hauskoja juttuja. Eihän se lomalla eläminenkään voi kokoaikaa olla vaan vaaleanpunaisen pilvilinnan päällä tanssimista. Aina oppii jotakin. Innolla ja kauhulla arkeen. Nautitaanhan elämästä täysin siemauksin ja vahvistutaan vastoinkäymisistä. Naurua ja itkua ! Itkua ja naurua.

Tornimaisemat

Kiinassa puuskutellaan edelleen, vikaa päivää ja ulkona luojan kiitos möllöttää aurinko ja uv-palaminen onkin tänään sallittua. Ilma on hiukan toista kuin eilen. Eilen oli jotenkin hyvin tavallisen-mälsä-sunnuntaisää. Vettä sateli ja lämpömittari hipoi Suomen keväisiä asteita. Huh sentään muutaman päivän on saanut nauttia polttavan kuumasta auringosta. Kunhan täältä aamiaiselta pääsen lähteen, odottaa minnuu ensin lököilöy hotellin ainoolla parvekkeella ja päivä jatkuu itseni kanssa kaupungilla pörräämisellä.

Oltiin loppuviikosta ziigaileen uudestaan noita Shanghain torneja ihan tuolta melkein yläilmoista asti, kun paikalle kerta sattui aika selkee keli. Seuraavaksi torneista pientä kuvanpoikasta.

Alotettiin tarkastelu ensin turvallisesti maankamaralta. Uskomattoman korkeita ja hassun mallisia rakennuksia tää maa tykkää rakennella. Pallotalossa ois ollu vanha kunnon pelihalli, mutta päätettiin käydä ziigaa toi salkku/pullonavaajatalo, joka on maailman korkein (?).

Ja matkalla korkeuteen. Näköalakerros oli jotaan vajaan 500 metrin korkeudessa.

Valittiin tornitalojen fiilistelyajankohdaksi ihan tarkotuksella ilta. Illalla kaupunki on kauneimillaan kaikkien valoidensa kanssa. Ja täällä näyttää päivisin olevan aina sumuista, vaikka olisikin kuinka aurinkoinen päivä tahansa. Saastetta saastetta. Maukasta kun se syöksyy skidisti ruokaankin.

Kokonaisuudessaan tornitalot ylhäältä katsottuna olivat aika mälsät. Juu olihan se mukavata nähdä kaupungin valot ja olipa hurjan jännää olla niin korkeella. Mutta aika äkkiä siihen tuijotteluun ja valokuvaamiseen kyllästyy, joka kulma tuntuu näyttävän aivan samalta. Positiivista oli olla arkena ja myöhään illalla liikkellä, sai olla melko rauhassa. Toista se olis ollu viikonloppuna kun taloihin ois päässyt puoleen hintaan. Käytiin silloin ziigaa elämän hirveimmässä dassassa tornitalojen aluetta, huh sitä kiinalaisten määrää. Se reissu sisälsi vain mäkin ja takas hotelliin nukkuun.

Ja eikon nauttiin loman viimeisistä rippeistä. Adios täältä tullaan chillailu !

Terkut tööttikaupungista

Morjesta, kone on laskeutunut jo viime viikon lopulla Shanghaihin, mutta meikää vaivaa edelleen aikaero. Harvinaisen jäätävää ! Ekana yönä heräsin kolmen tunnin unien jälkeen ja unta sain uudestaan vasta aamuyöstä. Toisena yönä univaikeuksia ei ollutkaan ollenkaan, kiitos saken (tiedä sitten miten kirjotetaan) ja tamperelaisen tarjoaman kasipallon. Uni maittoi niin, että sain kantokyydin sohvalta sängylle. Sunnuntaina ei sitten tehtykään yhtään mitään. Sitä se loma on !

Alkukosketus kuvaamiseen alkoi metrossa, kuinka ollakkaan noin 99,8 prosenttia jengistä omisti mustat hiukset. Jotenkin tuli semmonen fiilis, että olis erottunut jotenkin joukosta vaalealla letillään. Copy mestan aukion torimyyjillä ei oikein käynyt kauppa, vaikka eräskin myi oikein mainioita kankeasti eteenpäin liikkuvia heppoja joiden selässä skidit voi fiilistellä. Hetkellisestä auringon paisteesta ja yhden oluen nauttimisesta ei meinannut tulla mitään, kun kello/rulla/kynäkauppiaat kävivät vuorotellen myymässä rolexejaan sun muuta herkkua.

Matka jatkui (ei harmainta aavistusta nimistä, jingjongpungjotain) spessutalojen läheisyyteen. Pallo- ja salkkutaloista parempaa matskua tai ylipäätänsä matskua, kuhan jaksaa keskittyä paremmin kuvaamiseen. Aika turistimeningillä näpsnäps-kuvia tuli otettua.

Päivän fotoshootit. Yks söpö kiinalaismimmi tuli kysyyn yllättävän hyvällä englannin kielellä voinko tulla kuvaan hänen kanssaan. Aaaaw, ränsyinen tukka päin per*että eikä hattukaan istu- suominilpi meni ilomielin yhteiskuvaan suloisen tytön kanssa. Harmi vaan, että meidän päätyyn kuvanlaatu jäi kovin pimeäksi. Sitten on näitä toisia ääripäitä kun salaa yrittävät kuvata. Eipä mitään, kyllä mekin osataan tehdä se huomaamattomasti järkkärillä. Sinä kikkurapää kiinalainen, joka olit ainut joka ehdit seurueestasi metroon, olen ikuistanut sinut kameralleni. Kiitos voin muistaa sinut aina.

Pari laatuköyhää kuvaa lauantai illan syömingeistä. Puolituntemattomasta kundijengistä en uskalla täggäillä kuvia tänne, joten ainoat julkaisukelposet kuvat olivat nämät. Alkuun kieltämättä alko hikoiluttaa "fuck, puikot joilla osaan noukkia lautaselta vaan jotain todella isoa ja kiinteää, illallinen koostuu lähinnä simpukoista, ravuista, lampaasta ja jonkin kielestä..". Nuorimpana ja edelleen puolituntemattoman kundijengin keskellä ei vaan voinut alkaa nirsoileen. Puikot pysy kädessä ja ruoka tuli suuhun asti ja meikä ihastu rapuihin ! Kieli oli nyt ainut niljake jota uppos yks ainut palanen suuhun.

 

Lopuksi fiilistelykuva hotellin 16.kerroksesta ja oma fiilistelykuva lomanilpistä. Näköpiirissä taloja, taloja, taloja ja lisä taloja, alapuolella ruskea joki ja autotie, josta kuuluu tööttäilyä yötäpäivää. Suomalaiset käyttää kyllä aivan liian vähän tööttiä. Täytynee rupea alkaa paineleen sitä ratin keskellä olevaaa vehjettä heti kun uskallan taas ratin taakse. Ei tarttis suomalaistenkaan tylsistyä liikenteessä, kun vois tööttäämällä vastailla muiden tööttäyksiin. Fillareita täällä on myös paljon. Kuin myös äänettömiä mopedeja.

Meikä sanoo moi ja odottaa masu kurnaten seuraansa. Saisko tänään mahan kuralle ?

Naapurissa

Tuntuupa oudolta, kun voi taas ihan uudella tavalla arvostaa vapaita viikonloppuja. Monta monta vuotta tehnyt duunia mestoissa jotka on auki seitsemän päivää viikossa, yks vapaapäivä siellä sun täällä. Toki niitäkin vapaita arvosti, mutt paljon helmempää on viettää vapaita viikonloppuisin. Paljon sallitumpaa reissailla, mässäillä, nauttia elämästä.

Viikonloppu hurahti tällä saraa Tallinnassa. Tapahtumarikas viikonloppu kaikinpuolin, mutta ehkä kuitenkin seuraava viikonloppukohde voisi olla jokin muukin mesta kuin naapurusto. Reissu alkoi lupaavasti auringon lämmittäessä ihoa, lauantaiaamuna pienoisessa heikonolon tunteessa ulkona sadellessa ei olo enää ollutkaan kovin virkeä ja viikonlopun kuvasaldokin jäi melko tyngäksi.

 Alkuinnokkuutta heti aamutuimaan. Oltiin ihan törkeen ajoissa satamassa mikä koittuikin loppupeleiksi hyväksi vaihtoehdoksi, olipahan pöytä eessä ja tuoli pyllyn alla. Suomalaiset on kyllä hassuja kun eivät uskalla istahtaa pöytään, jossa joku jo on. Hotelli oli oikein oiva vanhassa kaupungissa, kunnes koitti myöhäinen yö ja aikainen aamu, baarit kyseisellä kadulla olivat auki johki aamukasiin. Huoneessa yritettiin aamusta uutta nousua, onneksi kevyt aamupala vei voiton.

Safkailupuoli jäi heikoksi, vaikka kovin fiilisteltiinkin menevämme vetäseen pihvit naamariin. Hesburgerin herkkuburgerit vei kuitenkin voiton..Eipä tarvii yhtään hiton burgeria vetästä hetkeen. Sainpahan yhdesta raflasta talon suklaakakkua, joka osottaitui ihmeen vetiseksi mutt kyllä se alas sujahti.

Viikonloppu oli ja venähti taasen. Sallittakoon sen, koska seuraavaan pariin kuukauteen tätä ei tule todennäkösesti tapahtuun. Pitääpi nauttia tästäkin hullusta viikosta, pari päivää koulua ja yks päivä duunia. Voiko olla chillimpää ? Näköjään voi, perjantaina tulossa pienet N&N kekkerit ja meikä potee skidistä kevätflunssasta. Tyhmä kevättakki ! Finrexiniä naamariin ja nautitaan auringon paisteesta.

Ps. Mikäs se tällänen kampaajaopiskelija on jolla on hävinnyt täysin oma mielenkiinto omaa fledaa kohtaan. Kaikki mallit tuntuu näyttävän siltäreiältä. Eikon kone vaan somiin kätosiin ja kakstoistamillinen koristaan pikku päänuppia. Kuka kannustaa ?

Kun mä reissuun lähdin ja palasin

Ohhhoi nyt on hyvä aika aloittaa kertomus kuukauden takaisesta reissustani. Kertomus alkaa Lontoosta, joka oli meidän alku- ja lähtömestamme. Ah Lontoo. Kaupunki jossa on pakko käydä vähintään kerran vuodessa. Seuraavina kertoina voisi kuitenkin lähteä tutkimaan enempikin Englantia, koska koko maa on ihan meikän suosikki. Vaikka siellä pari vuotta takaperin vietinkin about puolet vuodestani, ei tutuksi tullut kuin pikkuisen Etelä-Englantia ja Lontoon mestat.

Hotellina toimi menomatkalla ihana neljänkimppahuone laadukkaassa Airways hotellissa. Oltiin muuten tulomatkallakin neljänkimppahuoneessa, ei oltu vissiin saatu tarpeeksemme vielä toisistamme päälle kahden viikon reissun jälkeen. Lontoosta on ihan törkeen vaikeeta löytää mitään edukkaita huoneita, ehkä sen takia päädyttiinkin näihin kimppa ratkaisuihin. Vähän jäi harmittaa pihistelyni alkumatkalla tuolla appelsiinimehubaarissa. Sama minne suuntaan baarissa katsoi, joka puolella möllötti appelsiineja. Mikko oli rikas ja osti aamupalajuomaksi lasillisen tuorepuristettuamehua ja aij että oli namua kun sai lorauksen maistaa !

 Camden Town on paikka jonne on ehdottomasti päästävä fiilistään aina kun Lontooseen matkustaa. Mesta täynnä vintagekauppoja ja erikoisenhelmensiistintyylisiä tyyppejä. Like Like Like ! Camdeniin oli eksynyt myös huippulaadukkaita putkia ja karvatohveleita. Löysin uuden tuttavuudenkin, ystäväväni oluen. Ennen se ei meinannut millään mennä kurkusta alas, mutta tästä ystäväisestä, Crabbiesta, se alkoi. Melko tyttöolutta, helppo ensikertalaisille.

Ruokakulttuuri on Lontoossa jotain todella mahtavaa. Suorastaan suuri elämys. Ranuja ranuja ranuja ranuja ja kylkeen purilaista tai rasvaista kalaa. Ei ihmekään kun pötsi pullotti jo kolmantena reissupäivänä. Ehdoton Lontoon helvetti oli m&m world. Eräs matkaseuralainen on varmasti toista mieltä, pähkinäfani kun on. Toisaalta tällänen herkkupeppu oli aika fiiliksissä siellä kun näki ne kaikki värikkäät karkkiputket kaupan toisessa kerroksessa. Oi niitä värejä !

Ja rinkka selässä jännittyneenä kohti lentokenttää. Mitäpä se Aasia tuokaan tullessaan. Ei ainakaan paksuja villahuiveja.

Jöös, se oli Lontoo. Köyhillä kuvilla ja kuivalla tekstillä. Annettakoon anteeksi, onhan kuitenkin yö ja mimmi kuumeessa. Ehkä kuulemme jatkoreissusta mahdollisimman pian. Nyt tää puliukkonenäinen mimmi painuu pehkuihin. Kroooh hooh kroooh zzZzz.