Mustaa sen olla pitää.

Miten onkaan, että lähes aina kaikki sisustusaddiktit sanovat vain mustalle ja valkoiselle kyllä ? Tämän tyyppiset kodit ovat toki makean näköisiä, mutta että itse pitäisi semmoisessa asustella. Oh my sitä siivouksen määrää jotta koti olisi kokoajan yhtä hyvännäkönen kuin lehden sivuilla olevat kodit ovat. Hey camoon, se on oma koti. Ei tarvi kaksneljäseiska pelätä, että joku kolkuttaa oven takana ja ilmottaa "Hei me tultiin tekeen juttu sun kämpästä Dekoon". Joo ei.

Lapsuudenkodissani on mielestäni siistejä juttuja, jotka voisin mieluusti ottaa omaankin kämppääni. Onneksi omassa kämpässäni on uskallettu käyttää edes snadisti värejä. Huom. snadisti.

 Mutsi kiertää paljon kirppareita, ja suurin osa näistäkin on löytöjä kirppiksiltä. Nahkapaloista tehty ryijy on jonkun nuoren kollin tekemä. Taisi rahan tarpeessa myydä ryijyn tai en mä tiedä. En minä ainakaan sitä myisi, se on hurjankiva ! Koristaa kivasti olohuoneen seinää.

Yksi lempparini on savesta (?) tehty palikka, jossa on koholla naisten vartaloita. Toisella puolella on muuten miesten kapineet. Alunperin tämäkin oli makeenharmaanvihree, mutta kaikki pitää olla mustaa. Viinipullonteline pääsee myös top listaani. Eihän tuota raaski peittää pulloilla !

Kaappikello taitaa olla koko asunnon ainut tavara joka ei kulje mustavalkolinjaa pitkin. Ja hyvä niin, sillä se on edesmenneen pappani tekemä. Penkki sekä peili"lipasto" olivat myös hänen töitään.

Vaikka tämäkin asunto on sisustettu ehkä semisti liian kolkoksi, on siellä paljon tavaroita joilla on oma tarinansa ja muistonsa. Eli mustavalkoasuntokin voi olla kodikas ? Näköjään.

Pyhitän tämän päivän pappani muistolle. Lepää rauhassa.