bousa

Mitäs ihmettä välillä tapahtuu kun kamera nappaa kuvia miusta itsestään ? Eihän niissä kuvissa näytä laisinkaan iteltään ja silti niitä tyrkkäilee nettiin. Kuuluisaan facebookkiin en enää kuvia paljon lisäile, mutta tänne fotoja tulee laitettua milloin minkäkin näköistä. Toiset osaa olla hirmu luonnollisia kameran eessä ja tykkää keikkuakin vielä siinä edessä jajaja ovatkin vielä oikein viehättäviä. Viihdyn kyllä kameran edessä, mutta kovinkaan viehättäväksi niitä kuvia ei aina voi kutsua. Jokin pakkomielle lykätä naamasta ihmeellinen ilme kameran räpsähtäessä. Ehkä mää vasta totuttelenkin siihen kameran räpsähdykseen ja toivon joskus olevani kuvassa oma normaali itseni. Siihen asti kuitenkin bousaan ja ilmeilen.

 

Viikon pari kolme (vissiin laiska postailija) takasta ensimmäisten ns. lämpimien kelien asufiilistelyä. Idioottimainen röökitoppi Thaimaan katukojusta, joka on just sopivan chilli kun ei oo muutakaan päälle pantavaa. Neuletakki French Connectionin, ostettu second handina. Shortsit viime syksyiseltä Portugalin reissulta ja sukkikset maybe Sokos kamaa. Kynsissä aikoinaan MACn spessu collectionia. Disneyn pahikset pääosassa. Lakka on sairaankivan violetin ja myrkynvihreen yhdistelmä. Sopivasti ruma, että on jo hiano. ps. en tiedä mitä tapahtui bousakuvien ja kynsikuvien välillä, hirmunen välimatka joka ei katoa.

Aikaisemmassa postauksessa pärisin tukastani, mikä pitää edelleen paikkaansa kun katsoo tämän hetkistä reuhkaa. Tämän postauksen kuvat kun taas ovat laittomasti hiukan vanhentuneita, diggailenkin kuvien tukasta. Tukkaa on juuri vaalennettu vaalennuspesulla ja vedetty päälle jotain semipastellia, josta kuitenkin tuli hiukan liian kirkas oranssi ja törkeen huonokuntoinen. Kiitos vaalennus, muistan käyttää sinua jatkossakin ! Rakkahin innokas kampaajaluokkatoverini Johanna nipsnapsas vanhaa reuhkaa veke, josta tuli oikein passeli.

Kuvista sai taas uutta fiilistä tukan muokkailuun, jospa oikeesti yrittäiskin olla vaalennuksen best friend ja tekis tästä makeen blondin kerta ollaan näin vaaleiksi jo päästy. Uuu, miten ois vaalee pitkä tukka. Oh niin meikää !

Loppuun vielä meikän talven herkkuystävät. Kirpparilta löydetty nahkainen tilaihme. Miinuksena laukun kiinntyssysteemi, joka tuppas aina välillä aukeen kun laukku jyskytti kävellessä miun reittä. Mitään ei koskaan laukusta kadonnut, joten laukku pitää suosiotaan vieläkin yllä. Toisena bestiksenä Marimekon normaalia suurempi kangaskassi. Kassi on tehty vanhasta hopeamitallikankaasta ja tuntuukin skidisti tukevammalta. Tai sitten se on vaan niin uusi ettei se ole ehtinyt vielä kulahtaan.

Kiitos ja puhaltakaa tänne terveyttä. Hiukan ketuttaa harrastaa kiepeyttä jo kolmatta kertaa tänä vuonna :[