Duunimatka

Miten loistokasta olikin herätä aamuviideltä kellon pirinään, nähdä toinen vieressä, juoda mukillinen kahvia ajatuksissaan vain uninen mato, sanoa tutut sanat "nähdään perjantaina", lainata ylisuurta Fallenin paitaa joka osottautui aivan turhaksi sillä bussiasemalle oli matkaa kolme kilometriä ja myöhässähän kannattaa lähteä, jotta saa kipittää pikavauhtia reppu selässä aamukuudelta hiljaisessa Turussa. Oli lämmin ja mieli on lämmin.

Viikonloppu plus yksi extravapaa on takanapäin. Muilla alkaa lomat, mutta miulla pitkästä aikaa duunia kokopäiväisesti. Palkallista lomaa ei ole näkynyt moneen vuoteen opiskelujen takia, mutta kyllä sitä ihmeellisesti ehtii tehdä yhtenä viikonloppunakin kaikenlaista. Tänä viikonloppuna tuli reissattua Hki-Tku-Hki-Tku-Hki aika hyvin ja älyttömiin aikoihin, mutta samalla tuli löydettyä chilli uimaranta kuolleen Tku-Hki tien kupeesta. Aika tuntui myös pysähtyvän eilen kyläillessä jossain Uusikaupunki-Pyhämaa akselilla erään mamman ja pappan mökillä. Mieli lepää puiden keskellä, lintujen visertäessä ja laineiden liptatessa. Kotiin tai siis vain Helsinkiin on mukava palata tietäen, että takaisin pääsee milloin vain. Tai oikeastaan vain viikonloppuisin.

Laitetaan elämänarvot kohdilleen ja nautitaan vapaista sekä elämästä sopivan turvallisin mielin. Stressitöntä viikon jatkoa !

Foonichattailya

Hayhoyhou. Oon ollu ihan allapäin muutettuani tähän kiviseen häkkyrään tai no lähinnä siksi kun internetti ei skulaa ja puhelutkin simmahtelee. Mut nyt tuli muutos puhelimeni ja bloggerin suostuttua yhteistyöhön !

Kuin helmee puhelinpostaukset onkaan, surkeita kuvia ja paskaa läppää. Mut meikä on saanu niin hyvät fibat tästä elämän kertomisesta koko kansalle ettei paljoo itketä vaikkei omalta koneelta saakaan päivitellä.

Muutaman blogittoman viikon aikana on elämä ollu jotain ihan huhhuh-touhua. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta kyllä jokasta pienintäkin hetkeä osaa arvostaa. Pelolla ja innolla kohti tulevaa. Eipä tarvii ainakaan murista miten elämä on tasapaksua arkea. Seikkailut ahistaa, mutta kyllä ne on myös sen arvosia !

Laatu alas fiilis ylös

Laitonta istua himassa sunnuntaina kello puoli kolme päiväsaikaan ja ulkona porottaa aurinko. Varsinkin kun heti huomisesta on luvattu viileämpää säätä. Pakatakin pitäisi. Pakata ? Mitä turhia tässä ostella mitään salikortteja, kun hauikset kasvaa jo pelkästään muuttamisen määrästäni. Ehkä syksyllä sitten asetun paikalleni.

Eilisen päivän fiilistelin pitkästä aikaa belgialaisia suklaita, fiilistelin myös aijemmin päättynyttä vuoroani. Jäi tunti enemmän aikaa fiilistellä lämpösestä auringosta ja kylmästä sihahduksesta. Päivään mahtui myös huonohkoa fiilistelyä, mutta toivotaan sen kääntyvän tänään näillä näppäimmillä parempaan suuntaan. Fiilistely. Fiilistely on kivaa kaikissa muodoissaa. Huonon jälkeen arvostaa kolme kertaa enemmän sitä hyvää sekä tavallista fiilistä.

Oho eilen oli The Prodigyn keikka !

 

Punatukkasen mimmin tukka sai meikän sanattomaksi, kaverin tukka oli ommeltu keesiksi. Kuin viksu kaveri se Kevin Murphy oikein on ! Nautittiin ennen keikkaa auringon paisteesta Töölönlahdella. Meikän entisillä huudeilla. Moni muukin oli eksynyt veden ääreen chillaileen, mutta löydettiin oikein sopiva rakonen mein pepuille.

Voi piipin pieksut sentään tämmösiä alypuhelinkuvia, muttakun ei niitä isoja möllyköitä voi viedä keikalle. Ehkä laatuun ei kuitenkaan kiinnitä huomiota, kun huomiot kiinnittyyn ei-esimerkillisiin tölkkeihin, meikän pehmoseen Kiinan tuliaisrotsiin, juuri 24-vuotiaan innokkaaseen ilmeeseen sekä toisen mimmin kirkuvanpunaseen keesiin.

 Lähettiin juur oikeaan aikaan käpysteleen kohti hallia, yhdet lasilliset terdellä ja keikka jo alkokin. Oon kerran aijemmin nähnyt The Prodigyn livenä, viime vuonna Turussa Ruisrockissa perjantai aamuyöstä. Olikin mukavata nähdä miten about selvillä vesillä pääsee fiiliksiin. Eipä ollut mitään ongelmaa, äijät veti ihan törkeen hyvin. Jengi oli ihan mukana !

Eilinen oli ensimmäinen päivä, kun ehdin nauttiin nurmesta. Tästä on oikein passeli aloittaa kesäkuukaudet ja ulostautua omasta kotikolostaan ! Adios ja yritetään nauttia hyvillä fiilareilla tästä sunnuntaista !

Sen jälkeinen yöpäivä

Kotirintamalla. Kevyt aloitus arkeen, vapaapäivä !  Hyvin nukutun yön jälkeen oli hienoa löytää edelleen purkamattomat kamat eteisen lattialta.

 Aikaeron ei kai luulisi vallitsevan elämää, mutta niin tällä mimmillä nyt taitaa tehdä. Koneessa tuli nukuttua jotain älytöntä pintaliitäjän unta ja Suomeen päästyä väsytti niin, että ois voinu käydä kellalleen heti himaan päästyäni kolmen jälkeen päivällä. Päätin kuitenkin lähteä semi tiedottomassa tilassa moikkaamaan sulosta Johannaa ja uinumaan pääsin vasta kahentoista jälkeen yöllä. Kevyet 24 tuntia tuli oltua hereillä. Ei ehkä jonkun mielestä mikään päätähuimaava saavutus, mutta meikälle se vaikutti. Kello soimaan 11 tunnin päähän, oioiOI saa nukkua ! Suomen suvi ja valo ja linnut ja autot, poks, silmät auki kello 6am. Eikä unta, ihanassa olotilassa myös siis tänään.

 Aamu alotettiin kevyesti netissä surffailen palautuneen kaffekupposen voimilla. Olin hetken erossa kupposesta ja kyllä päivät alkaa taas paremmin kun saapi ryystää aamukaffet ilosesta Disneylandin muistokupista. Tai muki. Kulho. Mikä tuo nyt onkaan. Aurinko sarasti niin ettei mitään meinannut saada aikaseksi. Vapaapäivä, ihana tekosyy vaan chillailla. Ainakin aamun ekat kolme tuntia.

Oli ihan superia saapua Suomeen ja huomata kesän vihdoin saapuvan. Lehdet notkotti puissa ja aurinko lämmitti kellertävää tukkaa. Hetki jutustelua ja hyvää oloa kaivarissa josta nälkäisenä Johannan luo grillaileen kesän ekat herkut. Meikä olis jopa voinu syyä parikin makkaraa maissin ja pihvien kylkeen !

Stressinpoikaset joutunee syrjään, kun pitää fiilistellä The Prodigyn keikkaa, Bassline festareita, Beach partyjä ja mahollisesti Turku soundcheckiäkin. Kesä, nautinnon aikaa !

Lähikuvassa itse Nilpi in the Shanghai

Juutuin hotellin läheisyyteen, itse asiassa itse hotellille, tähän huoneeseen. Päätin pakata matkalaukkuni valmiiksi ennen iltaa, jotta voisin nauttia vikasta illasta täysin siemauksin. Romuja oli kerääntynyt pitkin hotellihuonetta, oikeastaan kahta huonetta. Romut on nyt kuitenkin kerätty ja pakko lähteä yksinään kiinalaisten ympäröimään metroon.

Tämä reissu, loma, matkakohde on ollut jotenkin todella erilainen. Aasiaa tuli nähtyä alkuvuodesta ekaa kertaa, mutta jotenkin tää Kiina, Shanghai on oma lukunsa. Toisaalta tää reissu eroaa siitä viimekerran Aasian matkasta, kun nyt tuli vähän elettyä toisen mukana sitä arkeakin. Kaikella on omat hyvät ja huonot puolensa. Shanghaita tulen muistelemaan omalla tavallaan todella hyvällä.

 Vajaan kahden viikon lomalla on tullut nautittua hotellin yläkerran antimisita, huumorintajuisesta seurasta, maisteltua erilaisia oluita (kakkosolut Suomeen !), uskallettua maistaa omaan silmään erikoisen näköisiä annoksia. Kuvan annos tosin ei ole mikään spessunnäköinen, mutta lähes ainot safkakuva kamerassani.

 On löydetty puisto, jopa toinenkin, jossa ollaan chillailtu ja nautittu juomaa, kylmää. On luultu, että tupakkaa saa polttaa missä vaan, mutta saatu kuitenkin häätö. On hymiyilty ja nyrpistetty nenää erilaisissa tilanteissa.

Fiilisteltiin kiinalaiskorttelia (jonne matka vie tänäänkin, pakko ziigaa se puutarha), jossa teehuoneessa maisteltiin jotain muuta kuin teetä. Ollaan pääpunasina etsitty vessaa ja sopivaa ruokamestaa. Sopiva ruokamesta oli pizza hut, koska yksinkertaisesti ei löytynyt muuta järkevää siihen hätään. Pizza hut oli oikein passeli, jos liian tulista ruokaani ei lasketa mukaan. On saatu puistojuopottelevan kiinalaisen sylkeä kangaskassille ja tavattu suomalaisia "keittopäivä"-lausahduksen aikana.

Reissuun mahtuu niin hauskoja kuin ei niin hauskoja juttuja. Eihän se lomalla eläminenkään voi kokoaikaa olla vaan vaaleanpunaisen pilvilinnan päällä tanssimista. Aina oppii jotakin. Innolla ja kauhulla arkeen. Nautitaanhan elämästä täysin siemauksin ja vahvistutaan vastoinkäymisistä. Naurua ja itkua ! Itkua ja naurua.

Tornimaisemat

Kiinassa puuskutellaan edelleen, vikaa päivää ja ulkona luojan kiitos möllöttää aurinko ja uv-palaminen onkin tänään sallittua. Ilma on hiukan toista kuin eilen. Eilen oli jotenkin hyvin tavallisen-mälsä-sunnuntaisää. Vettä sateli ja lämpömittari hipoi Suomen keväisiä asteita. Huh sentään muutaman päivän on saanut nauttia polttavan kuumasta auringosta. Kunhan täältä aamiaiselta pääsen lähteen, odottaa minnuu ensin lököilöy hotellin ainoolla parvekkeella ja päivä jatkuu itseni kanssa kaupungilla pörräämisellä.

Oltiin loppuviikosta ziigaileen uudestaan noita Shanghain torneja ihan tuolta melkein yläilmoista asti, kun paikalle kerta sattui aika selkee keli. Seuraavaksi torneista pientä kuvanpoikasta.

Alotettiin tarkastelu ensin turvallisesti maankamaralta. Uskomattoman korkeita ja hassun mallisia rakennuksia tää maa tykkää rakennella. Pallotalossa ois ollu vanha kunnon pelihalli, mutta päätettiin käydä ziigaa toi salkku/pullonavaajatalo, joka on maailman korkein (?).

Ja matkalla korkeuteen. Näköalakerros oli jotaan vajaan 500 metrin korkeudessa.

Valittiin tornitalojen fiilistelyajankohdaksi ihan tarkotuksella ilta. Illalla kaupunki on kauneimillaan kaikkien valoidensa kanssa. Ja täällä näyttää päivisin olevan aina sumuista, vaikka olisikin kuinka aurinkoinen päivä tahansa. Saastetta saastetta. Maukasta kun se syöksyy skidisti ruokaankin.

Kokonaisuudessaan tornitalot ylhäältä katsottuna olivat aika mälsät. Juu olihan se mukavata nähdä kaupungin valot ja olipa hurjan jännää olla niin korkeella. Mutta aika äkkiä siihen tuijotteluun ja valokuvaamiseen kyllästyy, joka kulma tuntuu näyttävän aivan samalta. Positiivista oli olla arkena ja myöhään illalla liikkellä, sai olla melko rauhassa. Toista se olis ollu viikonloppuna kun taloihin ois päässyt puoleen hintaan. Käytiin silloin ziigaa elämän hirveimmässä dassassa tornitalojen aluetta, huh sitä kiinalaisten määrää. Se reissu sisälsi vain mäkin ja takas hotelliin nukkuun.

Ja eikon nauttiin loman viimeisistä rippeistä. Adios täältä tullaan chillailu !

Terkut tööttikaupungista

Morjesta, kone on laskeutunut jo viime viikon lopulla Shanghaihin, mutta meikää vaivaa edelleen aikaero. Harvinaisen jäätävää ! Ekana yönä heräsin kolmen tunnin unien jälkeen ja unta sain uudestaan vasta aamuyöstä. Toisena yönä univaikeuksia ei ollutkaan ollenkaan, kiitos saken (tiedä sitten miten kirjotetaan) ja tamperelaisen tarjoaman kasipallon. Uni maittoi niin, että sain kantokyydin sohvalta sängylle. Sunnuntaina ei sitten tehtykään yhtään mitään. Sitä se loma on !

Alkukosketus kuvaamiseen alkoi metrossa, kuinka ollakkaan noin 99,8 prosenttia jengistä omisti mustat hiukset. Jotenkin tuli semmonen fiilis, että olis erottunut jotenkin joukosta vaalealla letillään. Copy mestan aukion torimyyjillä ei oikein käynyt kauppa, vaikka eräskin myi oikein mainioita kankeasti eteenpäin liikkuvia heppoja joiden selässä skidit voi fiilistellä. Hetkellisestä auringon paisteesta ja yhden oluen nauttimisesta ei meinannut tulla mitään, kun kello/rulla/kynäkauppiaat kävivät vuorotellen myymässä rolexejaan sun muuta herkkua.

Matka jatkui (ei harmainta aavistusta nimistä, jingjongpungjotain) spessutalojen läheisyyteen. Pallo- ja salkkutaloista parempaa matskua tai ylipäätänsä matskua, kuhan jaksaa keskittyä paremmin kuvaamiseen. Aika turistimeningillä näpsnäps-kuvia tuli otettua.

Päivän fotoshootit. Yks söpö kiinalaismimmi tuli kysyyn yllättävän hyvällä englannin kielellä voinko tulla kuvaan hänen kanssaan. Aaaaw, ränsyinen tukka päin per*että eikä hattukaan istu- suominilpi meni ilomielin yhteiskuvaan suloisen tytön kanssa. Harmi vaan, että meidän päätyyn kuvanlaatu jäi kovin pimeäksi. Sitten on näitä toisia ääripäitä kun salaa yrittävät kuvata. Eipä mitään, kyllä mekin osataan tehdä se huomaamattomasti järkkärillä. Sinä kikkurapää kiinalainen, joka olit ainut joka ehdit seurueestasi metroon, olen ikuistanut sinut kameralleni. Kiitos voin muistaa sinut aina.

Pari laatuköyhää kuvaa lauantai illan syömingeistä. Puolituntemattomasta kundijengistä en uskalla täggäillä kuvia tänne, joten ainoat julkaisukelposet kuvat olivat nämät. Alkuun kieltämättä alko hikoiluttaa "fuck, puikot joilla osaan noukkia lautaselta vaan jotain todella isoa ja kiinteää, illallinen koostuu lähinnä simpukoista, ravuista, lampaasta ja jonkin kielestä..". Nuorimpana ja edelleen puolituntemattoman kundijengin keskellä ei vaan voinut alkaa nirsoileen. Puikot pysy kädessä ja ruoka tuli suuhun asti ja meikä ihastu rapuihin ! Kieli oli nyt ainut niljake jota uppos yks ainut palanen suuhun.

 

Lopuksi fiilistelykuva hotellin 16.kerroksesta ja oma fiilistelykuva lomanilpistä. Näköpiirissä taloja, taloja, taloja ja lisä taloja, alapuolella ruskea joki ja autotie, josta kuuluu tööttäilyä yötäpäivää. Suomalaiset käyttää kyllä aivan liian vähän tööttiä. Täytynee rupea alkaa paineleen sitä ratin keskellä olevaaa vehjettä heti kun uskallan taas ratin taakse. Ei tarttis suomalaistenkaan tylsistyä liikenteessä, kun vois tööttäämällä vastailla muiden tööttäyksiin. Fillareita täällä on myös paljon. Kuin myös äänettömiä mopedeja.

Meikä sanoo moi ja odottaa masu kurnaten seuraansa. Saisko tänään mahan kuralle ?