I'm a little girl.

Ohoi ohoi mikä päivä, tai siis jos päiväksi saa kutsua sellaista joka alkaa kahden jälkeen iltapäivällä (minusta saa !). Oli ihanaa rutistaa oikein kunnolla pikkuista Maria, joka oli leikannut tukkansa niin makeaksi että soveltuisi oikein mainiosti Japaniin. Kokkailtiin Marin (Mari siis kokkasi, minä puhuin) kanssa oikein maukasta kana-paprika hässäkkää. Hässäkän seurana oli 3 minsan pikariisiä. Hyvin pikaisesti nättikin toimivan, kun riisi oikein rouskui suussa. Noh sen unohti nopiaan kun keskittyi kastikkeen makuun ja höpöttelyyn Marin kanssa. Marille terkkuja, oot söpsä. Ja tein asunto on huippu !

Kävin myös koulussa. Olihan siitä jo vierähtänyt viikko jos toinenkin. Tapanani ei kuitenkaan ole jättää menemättä kouluun ihan tosta noin vaan. Tässä nyt vaan on ollut kaikenlaista ja pittäähän sitä opiskelijan duunissa käydä (joulukuussa) ja lomaillakkin hetkisen kaukomailla. Mistä tulikin mieleen, reissukuvia ei ole vieläkään. Byhyyy. Okei takaisin kouluun. Jesh kouluun pitkästä aikaa ja fiiliksellä "nyt saan harjotella sitä rullaamista ennen näyttöä". Höpöhöpö turha luulo, oikeitahan asiakkaita sieltä tupsahti. Tällä kertaa halusin olla innokas permiksen vääntäjä ja ehdottomasti tehdä sen ainoan permisasiakkaan. Voi sitä iloa, kun tämä noin 60-vuotias naishenkilö pitkinen punasine hiuksineen astui eteeni. Pitkät hiukset olivat ainut miinus tässä, olin yli tunnin ylitöissä koululla. Mutta valmista tuli ja asiakas jopa palaa luokseni parin viikon päästä leikkuuseen ja väriin. Itse asiakas oli ihan huippu, ei mitään skeidaa small talkia vaan juttusia horoskoopeista ja elämästä ! Niin horoskoopit ovat tärkeä osa elämää.

Ennen tärkeän päivän aloittamista yritin nappasta muutaman kuvankin. Ehkä pienellä epäonnistumisella. Hitto kun olis se oma henkilökohtainenkuvaaja. Mutta voivoi kun niin ujostuttaa. Ehkä vielä joskus. Ehkä.

Voiko ihminen enään tylsistyneemmältä näyttää. Tai väsyneeltä. Kärsineeltä. Omahyväiseltä. Mitenkä vaan. Minkäs teet, ei se meikki niitä silmäpusseja kuitenkaan peitä. Turhaa siis koko meikkaaminen. Suuresta rahavuorestani huolimatta päätin piipahtaa eilen Monkissa. Se oli alkuun virhe, nimittäin Aleksin Monki oli täyttynyt ehkä 3/4 osalla alevaatteista. Pyörin alkuun vain ympäriinsä miettien "mistä alotan, mistä alotan, mä haluan ainakin ton ja ton, eikä toikin on pakko saada". Onneksi, ONNEKSI tulin järkiini ja ostin vain muutaman pikkujutun. Tätä mekkosta olin kuikuillut jo syksyllä, mutta jättänyt aina tankoon roikkumaan. Onni sekin, nyt se löytyi 10 euron tangosta.  Voi elämän pieniä iloja !

 

Vaikka tässä on kovin ajatuksena tukankasvatusoperaatio, oli se harakanpesä leikattava edes jonkinmoiseen malliin. Tästä tulikin oikein kelpo talvikaveri. Sujahtaa näppärästi pipon alle ja on sen jälkeenkin söpösti pörrö. Väriksi ei valittu tällä kertaa kirkkainta kuparia mitä löytyy vaan kerrankin jotain luonnollista. Keväällä on kiva kun on semisti vaaleampi pehko (niin toivon eläväni jo keväässä). Ohoi bambeista ja meikästä on tullut näköjään bestikset !

Hubbista ja maanantain  tiistain jatkot ! Mitä onko tänään jo tiistai ??